Tukholmalainen Elina Kantelinen Brandt leipoo aina kun voi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että leipomiselle on löydyttävä aikaa. Monet ihmettelevät miten kolmen lapsen työssäkäyvä äiti ehtii leipoa, mutta Kanteliselle se on harrastus siinä missä jokin muukin.

– Se antaa mulle mielihyvää ja mielirauhaa. Lasten kanssa menee aika niin nopeasti. Tässä saa hoitaa tätä taikinaa, se on minun tapa rentoutua. Just se, että se on käsityötä. Minä tykkään käsitöistä mutta niihin ei ole aikaa niin tämä on sellainen nopea tapa tehdä käsitöitä. Joka maanantai vien tuoreita leipomuksia töihin. Niin usein kuin minä pystyn niin minä leivon, Kantelinen kertoo.

Kotileipuri kolmannessa polvessa

Elina Kantelinen Brandt on intohimoinen kotileipuri jo kolmannessa sukupolvessa. Lapsuudenkodissa pöllysivät lauantaisin aina jauhot, kun koko päivä omistettiin leipomiselle. Osa äidiltä ja mummilta perityistä resepteistä on noussut arvoonsa Ruotsissa.

– Pullaresepti ja karjalanpiirakat ovat sukureseptejä. Ne minä osaan kantapään kautta, Kantelinen toteaa.

Nyt Kantelinen taiteilee kuitenkin mokkakuorrutteisten suklaamuffinsien parissa. Reseptien yhdistely ja omien kehittely on leipomisharrastuksen suola. Ja on Kantelisella myös tavoite:

– Tiedä vaikka joku päivä minulla olisi oma pieni leipomo. Se on minun unelma, Kantelinen haaveilee.

Suurin moka

Tavallisesti leivontaharrastaja valitsee raaka-aineet sesongin mukaan. Mutta – aina ei onnistu edes se kaikista tutuin leipomus sukureseptillä.

– Joskus jos on ollut niin väsynyt ja alkanut leipomaan pullaa ja unohtanut hiivan taikinasta niin siitähän ei tule yhtään mitään. Että se on varmasti suurin kämmi, nauraa Kantelinen.