Parhaimmillaan mykkäelokuva ja elävä musiikki sulautuvat yhteen luoden katsojalle vahvan tunne-elämyksen. Anna Järvinen oli hyvin vaikuttunut Dungenin toukokuisesta Sounds of silence esityksestä.

– Se oli mulle niin vahva kokemus, että mä itkin pari päivää ja sanoin itsekseni, että tää on niin tärkeetä, tää on niin tärkeetä. Tuli semmonen ”insikt” siitä miten tärkeetä se voi olla joskus, Anna Järvinen sanoo.

Kun Annaa sitten pyydettiin mukaan projektiin, ajatus tuntui aluksi pelottavalta.

– Mua kauhistutti aika paljon koko tämä teema. Nämä muut muusikot, ovat niin uskomattomia, mun idoleja kaikki! Siis Dungen ja Hans Appelqvist ja Matti Bye. Pelkäsin aika kauan.

– Yleensä kun mä teen mun lauluja niin ei mua pelota. Se on semmonen pakko vaan, pakko tehdä musiikkia. Nyt oli vähän semmonen, että apua, saanko mä! Mä aloitin sen ja sitten pyysin Tapion mukaan. Lopputulos on todella Tapion kautta syntynyt, Anna Järvinen kehuu työpariaan.

– Ajattelin, että antaa sen elokuvan ja kuvan olla se ensimmäinen. Siitä tulee informaatio. Se on tosi vangitseva, ja sitten se meidän musiikki voi ohjata sitä vähän johonkin suuntaan ja antaa sille jopa uusia merkityksiä. Mutta mieluummin niin päin, että se leffa on ensin ja sitten se musiikki tulee siihen niinkuin rinnalle tai tukemaan, Tapio Viitasaari pohtii.