Heta Mulari oli 17-vuotias ja kuului itse kohderyhmään, kun hän näki Lukas Moodyssonin elokuvan Fucking Åmål. Ohjaaja Ella Lemhagen oli kuitenkin nostanut tytöt päärooleihin jo muutama vuosi aikaisemmin.

– Ruotsalaisessa tyttöelokuvassa tyttö osoittaa yhteiskunnallista muutosta. Tyttö mobilisoitiin osoittamaan innostusta jostain uudesta, mikä on tulossa – on se sitten uusi feminismi tai uudenlainen tyttösukupolvi,  tai osoittamaan huolta siitä, mihin ollaan menossa tai mitä on tapahtumassa, kuvaa Heta Mulari.

Sankaritytöt elävät edelleen

Vuosina 1995-2006 Ruotsissa tehtiin 19 nuortenelokuvaa, jonka päähenkilönä oli tyttö tai nuori nainen.

– Se on itse asiassa laajempikin kansainvälinen kysymys, joka liittyy median tyttösankarihahmoihin, joita alettiin nostaa täällä Ruotsissa ja kansainvälisesti GirlPower- ilmiön myötä. Ruotsalaiset tyttöelokuvat ovat toki erilaisia, ne poikkeavat kansainvälisestä teinielokuvaperinteestä. Silti niissä on myös sama individualistinen ihanne sankaritytöstä, jonka vastuulla on tehdä yhteiskunnallista muutosta, arvioi Heta Mulari.

– 2000-luvun alussa tehtiin taas todella paljon elokuvia seksuaalisesta häirinnästä tai seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Oli vallalla hyvin vahva huolipuhe uhriutuvista tytöistä. 

Enää ei tehdä niin paljon tyttöelokuvia, mutta tematiikka elää Mularin mukaan muulla tavoin blogeissa, sosiaalisessa mediassa ja youtube-klipeissä.