– Koska vähemmistölaissa sanotaan, että kunnalla on velvollisuus tiedottaa niistä oikeuksista mitä vähemmistöillä on, niin on hyvin tärkeä tehdä strategista työtä. Sen takia me käytämme valtiontukea tähän, koska meidän mielestämme tiedotus on kaiken a ja o. Jos saat tietoa kansalaisena, niin sinäkin pystyt vaatimaan omia oikeuksiasi eli esikoulua, vanhustenhoitoa ja palvelua. Tämän on oikeastaan se pohja, minne kaikki hallintoaluetyö pitäisi perustaa, Göteborgin koordinaattori ja lehden vastaava julkaisija Antti Yliselä toteaa.
Göteborgissa asuu noin 30 000 ensimmäisen, toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaista ja kaupunki saa 2,6 miljoonaa kruunua hallintoaluerahaa vuodessa.
Reilut puoli miljoonaa siitä käytetään kaksikielisen, Minä olen ruotsinsuomalainen / Jag är Sverigefinne -lehden tekemiseen. Lehden tekeminen, juttujen kirjoittamisesta taittamiseen ja valmiin tuotteen painamiseen, on ulkoistettu ammattilaisille.
Lehden myötä tietoisuus vähemmistöasemasta on kasvanut Göteborgissa.
– Minuun otetaan aika usein yhteyttä kaupunginosista. Esimerkiksi esikoulun johtajat ja heidän esimiehensä ihmettelevät, että mikähän tämä hallintoaluejuttu oikein on, kun vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä ja vaatineet suomenkielstä esikoulua. Näyttävät olevan aika hyvin tietoisia oikeuksistaan. Siinä vaiheessa se sykähdyttää sydäntä, että kyllä tässä ihan varmaan tieto menee perille.
Lehti kiinnostaa myös muualla maassa
Göteborgin ruotsinsuomalaisille suunnattu lehti on todennäköisesti kunnianhimoisin hallintoaluerahoilla toteutettu lehtihanke koko Ruotsissa. Norrköpingissä hallintoaluerahoilla rahoitetaan suomalaisjärjestöjen yhteistyössä tekemää lehteä, jossa myös Finspångilla on omat sivunsa.
Göteborgin kolme kertaa vuodessa ilmestyvän lehden paperiversion voi tilata kotiin ja sitä toimitetaan ilmaiseksi myös muualle maahan. Lehti on luettavissa myös kirjastoissa ja Suomi-seuroissa sekä tietenkin netissä. Lehti on herättänyt kiinnostusta myös muissa hallintoaluekunnissa, vaikka sisältö onkin suunnattu juuri Göteborgin ruotsinsuomalaisille.
– Kaikissa näissä teksteissä on tosi tärkeää, että me mietitään kuka on Göteborgin ruotsinsuomalainen. Voiko olla Göteborgin ruotsinsuomalainen jos on toisen tai kolmannen polven siirtolainen, voiko olla Göteborgin ruotsinsuomalainen jos kuuluu jonkinlaiseen vähemmistöön. Istuu pyörätuolissa tai on näkövammainen. Meille on hyvin tärkeää tietää, että jokaiselle on jotakin luettavaa jokaisessa lehdessä. Jotain sellaista joka koskettaa itseä.
Antti Yliselän mukaan llehden lukijakunta on myös aktiivista. Arviolta 60 prosenttia lehden sisällöstä koostuu lukijoiden lähettämistä ideoista.
Kaupunki pystyy nostamaan esiin ajankohtaisia aiheita
Reilut kolme vuotta ilmestynyttä lehteä on alusta alkaen julkaistu kahdella kielellä, koska kaikki ruotsinsuomalaiset eivät enää osaa suomea. Samalla ruotsinkielinen lehti tarjoaa kaupungin viranomaisille tietoa ruotsinsuomalaisesta vähemmistöstä. Ja tieto kulkee toki myös kaupungilta asukkaille.
– Me pystytään hyvin ajankohtaisella tavalla nostamaan esiin asioita, joista pitäisi puhua vielä vähän enemmän.
Antti Yliselä nostaa esille dementiavanhusten suomenkielisen hoidon. Vaikka vähemmistölaki tarjoaa ruotsinsuomalaisille oikeuden vaatia omakielistä hoitoa, prosessi etenee niin kuin vastaavat hoitopäätökset tehdään Göteborgin kaupunginhallinnossa. Tällaisista asioista voi kertoa lukijoille haastattelemalla niiden kanssa työkseen tekemisissä olevia ihmisiä.
Lukijoina myös valtaväestöä
Antti Yliselä kertoo huomanneensa, että ruotsinsuomalaisuus on hyvä punainen lanka myös valtaväestölle. Lehden jutut voivat käsitellä hyvinkin erilaisia aiheita mutta juuri ruotsinsuomalaisuus on se kokoava voima, jota pystyy seuramaan aika helposti.