Jani Kaunis and the Puukot soittaa melankolista, suomalaista beat-musiikkia, vanhoja klassikoita, joissa suru repii sydäntä ja yksinäiset tuulet ujeltavat.

– Se on meillä juurissa. Kun on kasvettu ja on kuulunut suomalaista musiikkia. Siinä on jotain, vaikea sanoa. Meillä kaikilla vain on vetovoima siihen, solisti Jani Kaunis, oikealta nimeltään Jani Ruuskanen pohtii.

Yhtyeen muut jäsenet ovat Peter Alatalo (Hammond-urut), Fredrik Heikinpieti (rautalankakitara), Patrik Heikinpieti (rummut) ja Jyrki Unhola (basso). Musiikki on miehille vain puolet nautinnosta. Toinen puoli syntyy tunnelmasta, joka saadaan aikaan vaatteilla, valoilla ja savukoneilla.

– Miksi harjoitella vain shortseissa ja t-paita päällä? Eihän siinä mitään järkeä ole. On hyvä astua tähän rooliin, että nyt mennään ja kunnolla, Ruuskanen sanoo.

Duurissa ei vain voi soittaa

Mutta onko tullut mieleen laajentaa repertuaaria vaikkapa ruotsalaisiin kappaleisiin?

– En ole koskaan uskaltanut kysyä, Ruuskanen tunnustaa.

No, kysytään.

– Haluaisitteko te soittaa ruotsalaisia kappaleita, vaikka tämän Leende guldbruna ögon, Ruuskanen ehdottaa muille.

– Se on duurissa, ei sitä voi soittaa, Unhola huomauttaa.

Osataanhan Ruotsissakin kirjoittaa julmia rakkaustarinoita, mutta Suomessa ne viedään ehkä vielä vähän pidemmälle.

– Ruotsalainen laulu saattaa mennä niin, että ”voi, kun sä et tullut mun mukaan”. Suomalainen laulu menisi niin, että ”voi, kun sä et tullut mun mukaan” ja ”nyt tuuli on ainoa seurani” ja ”nyt mä koko loppuelämäni piinaudun tässä tuulessa”. Se on elämän pituinen piina, Ruuskanen vertailee.

Kavereiden kesken

Jani Kauniin ja Puukkojen toiveiden keikkapaikka voisi olla vaikkapa kansantalo jossain päin Tornionlaaksoa. Bändi soittelee kuitenkin ennen kaikkea omaksi iloksi treenikämpällä Luulajassa.

– Meidän lapset saavat kuunnella tätä koko ajan, sillä me heitä kasvatamme. Tämä on myös kaveruusjuttu. Tämä on hyvä homma meille tavata, juoda vähän kahvia ja puhua elämästä ja lapsista, Ruuskanen lisää.