Hänen kohtalostaan ei 70 vuoteen ollut tarkkaa tietoa, kunnes venäläiset löysivät ruumiin viime kesänä. Lennartin äiti jaksoi kuolemaansa asti 1972 uskoa, että jonain päivänä hänen poikansa palaisi vielä kotiin.
– Hän sai kesällä 1944 viestin, että veljeni oli kaatunut, mutta koska heillä ei ollut veljeni ruumista – ihminen on luotu niin, että hän pystyy kuvittelemaan kaikenlaista. Voiko olla niin, että hän on haavoittunut, menettänyt muistinsa ja joutunut sotavangiksi.
Lennart Hultqvist suoritti asepalveluksensa laivastossa. Hän oli lähtenyt jo 16-vuotiaana merille ja palveli Ruotsin kauppalaivastossa myös sodan aikana, mikä ei ollut täysin vaaratonta. Itämerellä Lennart Hultqvist selvisi hengissä sekä aluksen osumisesta miinaan että torpedoinnista.
Äidin ja 9-vuotta nuoremman Britta-sisaren elämä oli jatkuvaa odottamista – aikana, jolloin ei ollut kännyköitä ja internetiä ja jolloin yhteydenpitoa hoidettiin kirjeitse.
Jouluna 1943 veli ilmoitti lähtevänsä taistelemaan vapaaehtoisena Suomeen. Britta Stenberg-Tyrefors sanoo, että hän ei tiedä tarkkaan, mitkä syyt vaikuttivat veljen lähtöön. Lennart oli ollut kihloissa, mutta kihlattu ilmeisesti väsyi jatkuvaan odottamiseen ja purki kihlauksen.
Lennart Hultqvist oli myös kutsuttu kertausharjoituksiin, jossa sisaren mukaan ei ilmeisesti harjoiteltu niin paljon, vaan aika kului odottaessa. Saattoi olla, että hän lähti Suomeen vain, jotta jotain tapahtuisi. Mitään saksalaissympatioita veljellä ei ollut, mutta Suomen asia oli tärkeä.
– Silloinhan pojat saivat vapautuksen asepalveluksesta jos he lähtivät vapaaehtoisina Suomeen.
Lennart Hultqvist oli kaksi metriä pitkä ja ruotsalaisen vapaaehtoiskomppanian pisin mies. Hänet tunnettiinkin nimellä ”Lången”. Britta Stenberg-Tyrefors kertoo, että isoveli kirjoitteli hänelle säännöllisesti myös rintamalta ja oli kiinnostunut sisarensa edesottamuksista.
– Meille oli juuri kehittymässä hyvä suhde kahden aikuisen välillä. Minä olin sentään jo 14-vuotias veljeni kaatuessa.
Ei kriisiapua
Rakastetun veljen kaatuminen Karjalan kannaksella oli valtava isku niin äidille kuin sisarellekin. Molemmat olivat surussaan yksin, kriisiapua ei tunnettu ja Britta Stenberg-Tyrefors kertoo olleensa liian nuori tukemaan äitiään.
Isoveljestään hän ei myöhemmin ole juuri puhunut edes omille lapsilleen, koska ei halunnut muistella surullisia asioita. Neljä vuotta sitten 85-vuotias Britta Stenberg-Tyrefors alkoi kuitenkin pitää blogia vaaliakseen veljensä muistoa.
Byrokraattinen ongelma
Elokuussa 2014 Britta Stenberg-Tyrefors luki Svenska Dagbladetista uutisen, jonka mukaan Karjalan kannakselta oli löytynyt ruotsalaisen vapaaehtoisen ruumis. Kaatunut oli tunnistettu tuntolaatan perusteella.
– Luin juttua ruotsalaisen sotilaan ruumiin löytymisestä ja sitten näin veljeni nimen. Se oli elämys, se oli kuin sähkö olisi kulkenut ruumiini läpi.
Lennart Hultqvist oli ensimmäinen ruotsalainen toisessa maailmansodassa kaatunut sotilas, jonka ruumis löydettiin vuoden 1958 jälkeen, eikä Ruotsilla ollut minkäänlaista rutiinia käsitellä asiaa.
Kun Britta Stenberg-Tyrefors meni Upplands-Väsbyn terveyskeskukseen ottamaan verikoetta dna-testiä varten, lääkärit ja hoitajat levittelivät käsiään ja ihmettelivät, mitä lomaketta tulisi käyttää. Britta Stenberg-Tyreforsilta kyseltiin myös veljen henkilönumeroa, mutta eihän kaatuneella veljellä sellaista ollut. Ruotsi otti henkilönumerot käyttöön vasta kolme vuotta Lennart Hultqvistin kuoleman jälkeen.
– Lopulta yksi hoitaja sanoi, että minä otan verikokeen joka tapauksessa, Britta Stenberg-Tyrefors muistelee.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys otti asian hoitaakseen ja Lennart Hultqvistin luut tuotiin Suomeen 17 suomalaisen sotavainajan kanssa. Suomessa järjestetyn yhteisen muistotilaisuuden jälkeen kaksi Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen edustajaa ajoi arkun koko matkan Helsingistä Tukholman kautta Vetlandaan joulukuussa 2014.
Britta Stenberg-Tyrefors halusi, että hänen veljelleen järjestettäisiin kirkolliset ruotsalaiset hautajaiset – ja näin myös tapahtui. 24.1. 2015, yli 70 vuotta kuolemansa jälkeen, Gustav Lennart Hultqvist haudattiin äitinsä viereen perhehautaan Vetlandaan.
Sisar Britta Stenberg-Tyrefors sanoo vasta veljensä hautajaisten myötä ymmärtäneensä, että veli kuoli Suomen vapauden puolesta.
– Hautajaisissa kuulin tämän ajatuksen ensimmäistä kertaa. Se tuntuu hyvältä, Britta Stenberg-Tyrefors miettii.