Yhä useampi elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomittu anoo rangaistuksen muuttamista määräaikaiseksi. SVT Nyheterin kartoituksen mukaan yhä useammat myös pääsevät vapaalle jalalle.
Örebron käräjäoikeus on päättänyt rangaistusten määräaikaistamisesta vuodesta 2006 alkaen, ja hakemuksia on sinä aikana tullut lähes 300. Noin 80 vankia on onnistunut saamaan rangaistuksensa muutettua määräaikaiseksi. Se on enemmän kuin edeltävien 40 vuoden aikana yhteensä, jolloin hallitus vastasi rangaistusten käsittelystä.
”Meillä ei ole kristallikuulaa”
Aiemmin elinkautistuomittujen armahtaminen oli poliittinen kysymys, mutta järjestelmää uudistettiin. Tavoitteena oli, että vankien kohtelu muuttuisi oikeudenmukaisemmaksi. Tärkein kriteeri armahtamiselle on, että rikoksen uusimisriskiä pidetään alhaisena.
SVT:n selvityksen mukaan kuitenkin joka viides, lähes 20 prosenttia, vapauteen päästetyistä syyllistyy uudelleen rikokseen.
– Meillä ei ole kristallikuulaa, emme voi koskaan täydellä varmuudella taata, että määräaikaisen rangaistuksen saanut ei tee uusia rikoksia. Emme halua lukita ihmistä vankilaan ja heittää avainta pois, sanoo Örebron käräjäoikeuden johtaja Björn Lindén.
Joissakin tapauksissa entiset elinkautisvangit ovat syyllistyneet hyvin vakaviin rikoksiin vapaaksi päästyään. Vuonna 2010 mies raiskasi 12-vuotiaan tytön rappukäytävässä Kungsholmenilla 2010, vain puoli vuotta sen jälkeen, kun hän oli istunut elinkautistuomionsa loppuun ja päässyt vapaaksi. Myös Tuire Puolusmäen tyttären Johannan murhasi elinkautiseen tuomittu mies, joka oli lomalla vankilasta.
Uusimisriski muita rikollisia alhaisempi
Elinkautisrangaistuksen pituus on Örebron käräjäoikeudessa käsiteltyjen hakemusten perusteella keskimäärin 25 vuotta. Rangaistuksista lyhyin on 18 vuotta ja pisin 51 vuotta.
Armahtamispäätös perustuu suurilta osin Oikeuslääketieteen viraston arvioon vangista. Siihen puolestaan vaikuttavat muun muassa rikoksesta kuluneen ajan pituus, uusimisriskin suuruus ja vangin käytös vankilassa.
Viraston mukaan uusimisriski on matalampi armahdettujen elinkautisvankien kohdalla kuin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden kohdalla yleensä.
– Jos katsotaan henkilöitä, jotka ovat tehneet vakavia rikoksia, mutta eivät ole saaneet elinkautistuomiota, on uusimistiheys heidän kohdallaan paljon korkeampi. Samalla voi tietysti miettiä kansalaisena, onko 20 prosentin rikoksenuusiminen tosiaankin hyväksyttävää, sanoo Ulrika Haggård, Oikeuslääketieteen viraston tutkija.