Afganistanista 16-vuotiaana saapunut Abdul Hussein sijoitettiin varsin nopeasti Tukholmaan, mistä löytyi myös koulupaikka. Täytettyään 18 Abdullah olisi joutunut muuttamaan aikuisten sijoituspaikkaan Karlstadiin, ellei vapaaehtoistyötä tekevä Liisa Korvenranta olisi tarjonnut majoitusta.

– Monet eivät tiedä yksin tulevien pakolaislasten tilanteesta, ja siitä miten huono se on tällä hetkellä. Monet voivat huonosti, on itsemurhayrityksiä. Moni ei saa käydä koulua, mikä on heille yllättävän tärkeää. Ei edes monet poliitikot tiedä tätä, Liisa Korvenranta sanoo.

Nuorille hätämajoitusta sohvalla

Vi står inte ut -vapaaehtoisjärjestössä aktiivisesti toimiva Korvenranta kertoo, että järjestö vaatii kaikille yli vuoden maassa olleille yksin tulleille pakolaislapsille lupaa jäädä Ruotsiin. Liisa Korvenranta on tarjonnut kotiaan akuutiksi majoitukseksi jo yli vuoden. Hänen sohvalleen on voinut tulla muutamaksi yöksi tarvittaessa.

– Se meni aika hyvin, mutta sitten alkoi tulla näitä 18-vuotiaita, jotaka menettävät koulunsa ja joutuvat muuttamaan Tukholmasta.

Nyt Korvenranta on ollut vapaaehtoisena hankkimassa asuntoja 18-vuotiaille nuorille, jotka eivät voi maksaa vuokraa.

”He ovat jo kerran jättäneet kaiken”

– Asuin kolme kuukautta Kramforssissa, ja sitten he muuttivat minut Tukholmaan. Olen ollut täällä noin vuoden, Abdul Hussein kertoo.

Liisa Korvenrannan mukaan pakolaislapsia tai -nuoria ei saisi muuttaa ollenkaan, kun koulu, verkostot ja ystävät löytyvät jo yhdestä paikasta.

– Heitä pitäisi kohdella samalla tavalla kuin ruotsalaisia, joilla on 21-vuotiaaksi mahdollisuus käydä koulua. He ovat jo kerran lähteneet kotoa ja heillä on raskas tausta. Siinä ei ole mitään logiikkaa, Korvenranta sanoo.