– Tässä on meidän koulu, jossa päitä mitattiin,  silmän väriä ja tukkaa katsottiin ja otettiin kuvia, kertoo Sture Karlsson ja osoittaa seinällä olevaa mustavalkoista kuvaa vanhasta koulustaan Mertajärvellä.

Sture Karlsson muistelee, kuinka koululle saapui 50-luvulla kaksi naista ja mies. He pyysivät oppilaan kerrallaan hoitohuoneeseen. Sturen kaveri livahti ikkunasta katsomaan, mitä huoneessa tapahtui ja juoksi pian kertomaan muille lapsille, että ”siellä ruuvataan päähän jotakin!”

– Ja seuraavaksi olikin minun vuoroni! Siinä he nostivat mittauslaitteen korvien yläpuolelle ja se oikeen kirventeli. Mitään selitystä ei  tutkimuksiin annettu oppilaille tuolloin, eikä myöhemminkään, ihmettelee Karlsson.

Kiinnostuksen kohteena rotujen puhtaus

Tutkimusten tarkoitus oli selvitellä rotujen eroja ja vaalia rodullista puhtautta. Suomalaiset, saamelaiset ja tornionlaaksolaiset luettiin arjalaisten rotuteorioiden pohjalta vähemmän arvokkaaseen itäbalttilaiseen ja lyhytkalloiseen rotuun kuuluviksi.

Ajatus ihmisten jakamisesta enemmän ja vähemmän puhtaisiin rotuihin osoittautui mahdottomaksi ja Ruotsin valtion rotubiologinen instituutti sulautettiin 1958 Uppsalan yliopiston lääketieteen genetiikan laitokseen.

Tehtiinkö vielä 50-luvulla kallomittauksia Ruotsissa?

– En tiedä varmasti, mutta se ei vaikuta mahdottomaltakaan, sen tapaista toimintaa esiintyi 50-luvulla, toteaa Ulf Pettersson, lääketieteen genetiikan professori Uppsalan yliopistosta.

Miksi sitä tehtiin vielä 50-luvulla natsismin kukistuttua?

– Niin, voidaan kysyä, miksi rotubiologinen instituutti oli olemassa vielä toisen maailmansodan jälkeen. Siihen kysymykseen on vaikea vastata. Natsismin kritiikki tuli yleiseen tietouteen vasta useita vuosia toisen maailmansodan jälkeen, toteaa Ulf Pettersson.