Toimittaja Arne Müller kutsuu kaivostoimijoiden ja -sijoittajien työllistämissanomaa nimellä Norlannin paradoksi. Esimerkkinä saman nimisessä kirjassaan hän käyttää Pajalaa ja Kaunisvaaran kaivosta. Müller pitää järjenvastaisena sitä, että Pajalan 60 vuotta jatkunut väestökato olisi kaivoksen myötä kääntynyt hurjaan nousuun. Hänen mukaansa miljardi-investoinnit ovat tosi-asiassa tuottaneet hyvin vähän työtilaisuuksia.

– Kaivosyhtiöt, jotka haluavat saada jalansijaa jolllakin paikkakunnalla luovat mielellään mielikuvan, että toiminta luo työpaikkoja ja kehitystä kyseiselle yhdyskunnalle. Minusta heidän lupauksensa ovat olleet varsin laajalle ulottuvia ja on kummallista, että lupauksia on annettu niiin löysältä pohjalta, Arne Müller perustelee.

Kaivoksia ympäröivät kunnat jäävät Müllerin mukaan oman onnensa nojaan, sillä sijoittajat eivät kuntia kehitä. Pajalan kaivostoiminnan konkurssiin hakenut Northland jätti jälkeensä14 miljardin kruunun velat.

– Monet kaivosalanyhtiöt ovat Northlandin kaltaisia, jotka ovat riippuvaisia lainoista ja sijoittajista. Toiminnan käynnistämisellä on usein kiire, mikä puolestaan johtaa yhtiön huonoon talouteen, yhteiskunnan huonoon talouteen ja ympäristölle huonoihin olosuhteisiin, Müller tiivistää.