Syyslukukaudesta lähtien oppilailla on oikeus kansallisen vähemmistökielen äidinkielen opetukseen, vaikka hänellä ei olisi kielestä perustietoja. Riittää, että oppilaalla on vanhempansa kautta yhteys vähemmistökieleen. Ruotsin Suomalaisen opettajaliiton puheenjohtaja Sirpa Humalisto suomii kuntia huonosta valmistautumisesta.

– Kunnat ovat hyvin heikosti kommunikoineet, informoineet väestölleen vähemmistölaista, ja tähän mennessä ei ole tullut minkäänlaista viestiä tästä uudistumisesta koulun puolella tai näiden vähemmistökielten erityisasemasta koulumaailmassa.

Tuntimäärät eivät vastaa tavoitteita

Suomen, meänkielen, romanin, jiddishin ja saamen opetukseen osallistuvien oppilaiden määrän odotetaan kasvavan. Humaliston mukaan opettajia ei ole kuitenkaan palkattu eikä tuntimääriä lisätty vastaamaan oppimistavoitteita.

– Minun tietääkseni ei ole varauduttu siihen, että tuntimääriä lisättäisiin, Humalisto toteaa.

Tavoitteet on kirjattu kansallisten vähemmistökielten kurssisuunnitelmiin, jotka lakimuutoksen myötä otetaan käyttöön.

– T ähän mennessä en ole vielä kuullut kenenkään opettajan väittävän pystyvänsä näihin tavoitteisiin. Suurimmassa osassa kuntia se liikkuu siellä yhden viikkotunnin sisällä.

Humalisto peräänkuuluttaa myös parempia työehtoja vähemmistökielten opettajille, sillä harvalla on äidinkielen opetusta koko virka-aikana. Hänen mukaansa opettajapula ei voi olla syynä siihen, että kunnat eivät vastaa vähemmistökielten opetuksen kysyntään. Esimerkiksi suomen opettajan pätevyys on noin 200 opettajalla.

– Koska meitä opettajia kuitenkin on. Jos meille tarjotaan kunnolliset työehdot, niin kyllä lähdemme töihin ihan ilomielin.