Päinvastoin kuin muilla ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneillä mailla, Suomella oli jo oma valuutta kun maa itsenäistyi vuonna 1917. Joulukuun 6. päivä 1917 ei siis setelipainossa eronnut mitenkään sitä edeltävistä tai sen jälkeisistä päivistä.

Monelle jäi Musta Pekka käteen

Dramatiikka odotti kuitenkin kulman takana, kertoo Suomen Pankin ja Euroopan Keskuspankin entinen setelijohtaja Antti Heinonen, joka on kirjoittanut useita kirjoja Suomen itsenäisyyden aikaisista rahoista.

– Puolitoista kuukautta sen jälkeen kun Suomi itsenäistyi alkoi sisällissota, joka jakoi Suomen kahtia. Etelä-Suomi, jossa oli Suomen pankin pääkonttori ja setelipaino, joutui punaisten haltuun, mutta seteleiden painamista jatkettiin ihan niin kuin aikaisemminkin. Kolme kuukautta myöhemmin laillinen hallitus palasi jälleen valtaan ja kieltäytyi lunastamasta punaisten painamia seteleitä. Kaikissa seteleissähän on sarjanumero, joten punaisen setelipainon aikana painetut setelit oli helppo erottaa. Monelle ihmiselle jäi niin sanotusti Musta Pekka käteen.

Ja kuten pelissä, Mustasta Pekasta pyritiin tietenkin pääsemään eroon. Seteleiden sarjanumeroja rapsutettiin pois, niitä yritettiin korjailla kynällä ja tilanne kävi nopeasti kestämättömäksi. Seteleiden tarpeeksi huolelliseen tarkastamiseen ei yksinikertaisesti ollut aikaa ja mahdollisuuksia. Pankissa ryhdyttiinkin painamaan seteleihin muun muassa seuraavaa painosta merkitsevä Litt A – teksti, mutta sekin merkintä oli helppo väärentää.

Sisäällissodan molemmilla osapuolilla oli omat vaikeutensa seteleiden suhteen. Valkoiset kärsivät käteisrahan puutteesta, mikä ratkaistiin yksityisen Waasan Osake-Pankin liikkeelle laskemilla maksuosoituksilla, joita kutsuttiin konttokuranttishekeiksi ja jotka Antti Heikkisen mukaan vastasivat seteleitä. Konttokuranttishekit suunnitteli Akseli Gallen-Kallela. Osa silloisesta senaatista eli hallituksesta oli siirtynyt Vaasaan sisällissodan alla ja Vaasaan siirtyi myös Gallen-Kallela.

Antti Heinosen mukaan Suomella on ollut itsenäisyytensä aikana satakunta erilaista setelirahaa, joiden ulkoasusta ovat vastanneet maan kuuluisimmat taitelijat. Suomessa on järjestetty myös useita setelien suunnittelukilpailuja. Kun ensimmäinen suunnittelukilpailu ei tuottanut toivottua tulosta, suunnittelutehtävän sai arkkitehti Eliel Saarinen, joka suunnitteli vuosien 1909 ja 1922 setelisarjat. 1950-luvulla kunnian sai Tapio Wirkkala ja viimeisen markkamääräisen setelisarjan suunnitteli tunnettu graafikko Erik Bruun.

Setelien leikkaus vei luottamuksen pitkäksi aikaa

Ehkä dramaattisimmat vaiheensa Suomen markka koki vuosien 1945 ja 1946 vaihteessa, jolloin hallitus pyrki hillitsemään inflaatiota setelien leikkauksella. Uudenvuoden yönä 500, 1000 ja 5000 markan setelit leikattiin kahtia ja ne menettivät puolet arvostaan maksuvälineenä. Valtio otti setelien oikean puolen pakkolainana kansalaisiltaan.

– Finanssipoliittisena toimenpiteenä setelien leikkausta ei voi kutsua onnistuneeksi, mutta kun ajatellaan miten se vaikutti kansaan, niin se oli katastrofi. Kun ihmiset kerran menettävät luottamuksensa, niin luottamuksen palauttaminen kestää kauan. Aina 1980-luvulle asti ennen vuodenvaihdetta lähti huhuja liikkeelle, että suunnitellaan eri syistä setelien leikkausta, Antti Heinonen muistelee.

Markka menetti nollansa

Ensimmäinen tammikuuta 1963 markka menetti kaksi nollaa. Sadasta markasta tuli yksi markka ja siihen astisesta markasta yksi penni. Suomessa alettiin puhua vanhoista ja uusista markoista. Setelien leikkaus oli monella vielä sen verran tuoreessa muistissa, että monet suhtautuivat rahauudistukseen epäilleen. Näyttihän palkka paljon pienemmältä kun lopusta puuttui kaksi nollaa, vaikka hinnat laskivat samassa suhteessa.

Seuraavina vuosikymmeninä Suomen markka devalvoitiin useita kertoja, mutta suurempaa setelidramatiikkaa markka ei enää elinaikanaan kokenut.Myös euroihin siirtyminen sujui ilman suurempia ongelmia.

– Eurojen käyttöönottoon oli ladattu niin paljon kauhuskenaarioita ja kun mikään niistä ei toteunut, pikkuongelmatkin ohitettiin aika rauhallisesti.

Euroon siirtyminen sujui lopulta niin nopeasti, että kaksi valuuttaa salliva siirtymäaika supistui käytännössä muutamaan viikkoon. Tästä seurasi se, että esimerkiksi parkkiautomaatit toimivat markan kolikoilla, mutta ihmisillä oli lompakossaan vain euroja.