Läksyavun verovähennysoikeus poistuu ensi vuonna ja läksyavusta vastaavat siitä lähtien koulut. Koulut voivat järjestää läksyavun itse tai ostaa palvelun yrityksiltä tai yhdistyksiltä. Ratkaisuna voisi olla myös läksyavun järjestäminen iltapäivätoiminnan yhteyteen.

– Tähän ei ole lisärahoitusta. Koululain mukaan vapaa-ajankodin yksi tehtävä on auttaa läksyjen kanssa.  Minä ajattelen taloutta siten, että vapaa-ajankodin henkilökuntaa on tänä päivänä aika vähän. Tämä olisi erinomainen paikka hoitaa läksyapu, jos saadaan lisää henkilökuntaa, toteaa Tukholman ruotisinsuomalaisen koulun rehtori Heli Lindström.

Kaikki oppilaat eivät läksyapua kaipaa. 6-luokkalainen Alexander Männistö ei usko, että hän käyttäisi läksyapua, vaikka sitä olisi tarjollakin.

– Ei, en minä sitä tarvitse.

Koulu on jo aiemmin tarjonnut läksyapua yläasteen oppilaille, mutta kokemukset eivät ole rohkaisevia.

– Yläasteelle me palkkasimme opiskelijan auttamaan matematiikan läksyissä. Yksi tai kaksi oppilasta kävi läksyavussa. Se oli kyllä aika pettymys.

Läksyavun saatavuudessa on suuria eroja koulujen ja paikkakuntien välillä.  Läksyapua on tarjolla suurissa kaupungeissa, joissa yhdistykset ja kaupalliset toimijat ovat järjestäneet palveluja. Jotkut koulut tarjoavat nyt jo läksyapua, mutta oppilaat eivät ole innostuneet toiminnasta.

Kenen vastuulle lapsen oppiminen kuuluu? Siitä on  Botkyrkan ruotsinsuomalaisen koulun rehtorilla Ina Sinisalolla selkeä näkemys.

– Kuinka paljon kouluihin on työnnetty rahoja. Ministerit ovat saaneet nämä rahat, kuitenkin tulokset laskevat. Pitäsköhän ruveta katsomaan, mikä tämän aiheuttaa.  Asenne on se, että vastuu on kokonaan kouluilla.  Missä on oppilaan oma vastuu? Missä on vanhempien vastuu? Yhteiskunnan asenne koulua kohtaan on horjunut tässä maassa.