Elettiin heinäkuuta 1954 ja työpäiväni oli päättymässä eräänä lauantaina. Toimin kauppa-apulaisena Perniön Osuuskaupassa ja ollessani myymälän edustalla kohdalleni pysähtyi taksi, josta astui ulos kookas siisteihin vaatteisiin pukeutunut mies. Hän kysyi kaupallemme hiljattain muuttaneen konttorityöntekijänaisen asuinpaikaa. Neuvoin sen hänelle ja kerroin itse lähteväni Helsinkiin.
”Kuka tappoi itsensä?”
Ollessani vielä asuintalollani kuulin voimakkaan räjähdyksen. Kommentoin räjähdystä muille läsänolijoille, että ”kuka tappoi itsensä?”. Saavuin juna-asemalle hyvissä ajoin ennen junan lähtöä Helsinkiin. Menin asemanvaraston vierellä parveilevan yleisön luokse ja siinä selvisi, että mies, jolle neuvoin tien oli räjäyttänyt itsensä. Elimistön osia oli liimautunut korkealle varaston seinään, muutoin poliisi oli kerännyt jäännökset säkkeihin.
Kammottava junakyyti
Pääsin matkaan ja juna pysähtyi Porkkalan rajalle. Venäläiset peittivät vaunun ikkunat ja niiden päätyihin asettui kaksi kiväärimiestä vartioon vuokra-alueen ohitettavaksi ajaksi. Sivullisille ei haluttu näyttää Neuvostoliiton salaisuuksia. Itsemurharäjätyksen takia oli herkkä luonteeni virittäytynyt säikyksi. Junan kyyti tuntui kammottavalta. Oloni vapautui hiukan kun Porkkalan alue oli ylitetty ja juna lähestyi Helsinkiä.