Phuketin lentokenttä Thaimaassa ensimmäisenä arkena joulunpyhien jälkeen vuonna 2004. Tsunamin iskusta Intian valtameren rannoille on runsas vuorokausi. Lähtöhalli on täynnä maasta pois pyrkiviä ihmisiä.
Vielä tässä vaiheessa viranomaiset arvelivat, että onnettomuuden uhreja Suomesta ja Ruotsista olisi vain vähän. Mutta hyökyaallon kokeneet kertovat jotain aivan muuta.
– Hirveän ahdistavaa on ajatella kuinka paljon ihmisiä on voinut olla todella kauheassa tilanteessa – ja kiitollisuus siitä, että me kaikki viisi ollaan tässä, sanoi Jaana Länsisyrjä perheensä ympäröimänä matkalla kotiin järkyttävältä lomamatkalta.
Tapaninpäivän jälkeisenä päivänä Kari Lumikero raportoi Thaimaasta näin:
”Tunnelma täällä Phuketin lentokentällä on todella apea. Suomalaisia ollaan lähdössä kuljettamaan kahdella koneella Helsinkiin, mutta monien sukulaiset ja matkaseuralaiset ovat edelleen kateissa.”
”Välillä piti mennä vessaan itkemään”
Vuosikymmen myöhemmin hän muistelee katastrofin jälkeisiä päiviä Kallion kirkon rauhassa myös paikalla Thaimaassa olleen emerituspiispa Eero Huovisen kanssa.
– Se mitä kentällä näimme, oli alakuloisia, masentuneita, kaikkensa menettäneitä suomalaisia. Sitten paljon myös hiljaisia, jotka eivät osanneet sanoa paljon mitään, Huovinen toteaa.
Ralf Löfström oli tuolloin matkaoppaana suositussa lomakohteessa ja kertoi kokemuksistaan näin:
”Oltiin eilen Khao Lakissa menossa katsomaan uusia hotelleja ja tulossa juuri yhden hotellin ala-aulaan, kun tämä valtava aalto tuli hotellin alueelle. Niiden bungalowit jäivät täysin veden valtaan ja sieltä alkoi tulla verisiä ihmisiä ylös. Lapset huusi: missä on isä ja äiti. Se oli ihan hirveetä, ihan kamalaa.”
Tsunamin kouriin joutuneiden suomalaisten tärkeäksi tukihenkilöksi nousi Helsingin hiippakunnan silloinen piispa Eero Huovinen, joka oli itsekin matkalla lomalle Thaimaahan. Loma päättyi siihen, ja Huovinen kohtasi paikan päällä uhrien järkyttävät kertomukset.
– Vessaan piti mennä välillä itkemään, kun oikein hirvitti. Mutta ihmisten vierellä piti yrittää olla sitten niin ammatillinen kuin jaksoi ja osasi ja keskittyä niihin ihmisiin. Eihän se minun suruni ollut se tärkeä, vaan näiden ihmisten kohtalo.
Elämä jatkuu, mutta tsunami ei unohdu
Rajuimmin tsunami iski Thaimaassa Pakarangin rannalle Khao Lakissa – suomalaisten ja ruotsalaisten suosimalle alueelle. Onnettomuuspaikalla on nyt taas hulppeita hotelleja, ja turistit lomailevat täällä miltei entiseen tapaan.
Mutta tsunamia ei ole Thaimaassa unohdettu. Esimerkiksi kaksi kalastusalusta paiskautui aallon voimasta toista kilometriä sisämaahan, ja tänään ne ovat onnettomuuden virallisia muistomerkkejä.
Myös tuleviin luonnonmullistuksiin on varauduttu muun muassa kehittämällä hälytysjärjestelmää ja rakentamalla pitkin rannikkoa hyökyaallon kestäviä turvatorneja.