Tarkkaa tilastoa suomenkielisestä vanhustenhoidosta ei ole saatavilla, mutta hoitopaikkoja on ilman muuta liian vähän. Tukholman kunnan neuvottelija Helena Kivisaari arvioi, että paikkoja on parhaillaan viitisen sataa.

– Paikkatarve olisi noin 3000, ja jos puoletkin tästä määrästä haluaisi juuri suomenkielistä hoitoa niin lähemmäs 1500 paikkaa puuttuu ainakin, Kivisaari laskee.

Suomikoti yksi harvoista

Paine näkyy hyvin Tukholmassa sijaitsevassa Suomikodissa, joka on yksi harvoista täysin suomenkielisistä yksiköistä.

– Tietenkin meillä on aina jonoa, koska on tarve paikoista. Meillä on tälläkin hetkellä dementiaosastolla kahdeksan ihmistä jonossa ja somaattisastolle 15 ihmistä jonossa, Suomikodin toiminnanjohtaja Virpi Johansson sanoo.

Johanssonin mukaan yli puolet kodin asiakkaista ei enää ymmärrä ruotsin kieltä ollenkaan.

Asukkailla on oikeus joihinkin peruspalveluihin suomeksi myös muualla kuin suomen kielen hallintoalueilla, ja viranomaisilla on velvollisuus tiedottaa niistä.

Vanhuus vie uusimman kielen

Tukholman kunnan neuvottelija Helena Kivisaari sanoo, että paikkavajaus johtuu sekä kunnista että siitä, että ei osata vaatia palvelua. Ennen kaikkea hoidon tarve koskettaa ensimmäisen polven siirtolaisia.

– Ikääntyvä suomenkielinen väestö kasvaa, voi olla vaikea tulevaisuudessa saada kaikille jonottaville paikkoja. Nyt alkavat vanheta kaikki ne, jotka tulivat 60-luvulla töihin Ruotsiin. Kun tulee vanhemmaksi ja unohtaa, varsinkin jos on dementiaa, muistisairautta, niin se oma kotikieli tulee esille ja viimeksi opitun kielen yleensä unohtaa, Suomikodin sairaanhoitaja Christer Sandén toteaa.