Suomalaisten nousua palkintopallille saatiin odottaa kahdeksanteen kilpailupäivään saakka. Jos hiihtomaajoukkueelta kysyy, niin hyvää kannattikin odottaa.

– On se aina hienoa saada se mitali, että kolmen sakissa on aina helppo hymyillä, ja se on niitä urheilijan lempihetkiä, mä rakastan sitä palkintopallifiilistä. Jotenkin kuuluu talveen ja tähän hiihtourheiluun, Aino-Kaisa Saarinen iloitsee.

”Enemmän kuin pronssimitali”

– Se oli enemmän kuin pronssimitali, se oli todella voitto. Ei ole ollut ihan helppo tämä meidän kisojen alku täällä. Me ei taisteltu pronssista, vaan me taisteltiin hopeamitalista loppuun saakka, se tuntuu tosi hyvältä, Suomen päävalmentaja Reijo Jylhä kuvaili.

Neljä kertaa viiden kilometrin viestin mitalikolmikko oli selvillä lähes alusta lähtien. Voittajan osalta voidaan sanoa, että eipä juuri uutta auringon alla. Norja karkasi kolmannella osuudella ja palasi parin epäonnisen päivän jälkeen omalle tasolleen. Marit Björgenin maaliintulo sujui leppoisissa tunnelmissa.

Nilsson karkasi Pärmäkoskelta

Suomi johti viestiä ensimmäisen osuuden jälkeen, kiitos Aino-Kaisa Saarisen. Ruotsin Charlotte Kalla huudatti kotiyleisöä toisella osuudella ja kiskoi Norjan ikiliikkujan, Therese Johaugin kiinni. Kamppailu hopeasta ja pronssista ratkesi vasta ankkuriosuuden lopulla. Stina Nilsson karkasi Krista Pärmäkoskelta.

– Ihan käsikirjoituksen mukaan pystyivät hiihtämään tuon matkan, ja se henki ja kaikki tekeminen, mitä on ollut, on kyllä todella mahtavaa. Ja se, että meillä on näiden neljän lisäksi koko ajan kaikki hiihtäjät tukeneet niitä, jotka on milloinkin olleet tulessa. On kyllä todella mahtavaa olla osa tätä joukkuetta, päävalmentaja Reijo Jylhä suitsutti.

Ruotsalaisillekin mitali maistui, vaikka voitto meni vaihteeksi sivu suun.

– Tämä on mahtavaa, olimme kovia. Lähtökohtanamme oli hiihtää rohkeasti ja mielestäni kaikki todella teimme niin, Charlotte Kalla hehkutti.