Kaivostoiminnan kasvusanomaa arvostellaan toimittaja Arne Müllerin tuoreessa kirjassa Norrlandsparadoxen. Kirja kyseenalaistaa kaivostoiminnan lupaukset uusista työpaikoista muun muassa Pajalassa. Miljardi-investointien oli tarkoitus tuoda työpaikkoja ja nostaa kunta uuteen nousuun. Sen sijaan Pajalan kaivos taistelee parhaillaan Ruotsin modernin ajan suurimmassa konkurssissa.

– Kyllähän se niin on, että jos kaivosyhtiö olisi pysynyt koossa eikä olisi tullut konkurssia, ei sitä voi kieltää etteikö ne työpaikat ole tärkeitä, niitä oli paljon – 500-600 työpaikkaa on paljon Pajalan kunnassa. Ja vieläkin toivotaan että tämä kaivosyhtiö pääsisi jaloilleen. Mutta toisaalta, kun katsoo mitä yhteiskunnassa on sattunut näille kaivoksille, ne on tietenkin iskuja niille pikku seuduille, silloin kun se tulee.

Kriitikoiden mielestä kaivoskunnat tai niiden lähialueet eivät saa paljoakaan kaivokseen laitetuista rahoista, muun muassa alhaisen mineraaliveron takia. Pajalassa pitkään vaikuttanut Birger Lahti harmittelee, että isot investoinnit menevät hukkaan, jos kaivokselle annetaan lupa liian kevein perustein. Hän asettaisi kovemmat vaatimukset rahoitukselle ja nostaisi kaivosveroa, jotta hätäkonkursseilta vältyttäisiin.

– Mielestäni se, joka kaivoksen aukaisee, sillä pitää olla hyvä rahoitus takana, että ei niin kuin nyt tuntuu että haetaan rahaa viime tunnilla ennen kuin kaivos aukaistaan. Jos jotakin sattuu yhteiskunnalle, hinnoissa tai jotain, on heti kriisi ja haetaan kalliilla koroilla uusia rahoja, niin ei se onnistu. Täytyisi olla iso yhtiö takana.

– Vasemmistopuolueen mielestä mineraalimaksun pitäisi olla korkeampi, jotta jotakin jäisi sitten jolla jotakin voisi tehdä, kun tällaista sattuu. Korvata sitten muille elinkeinoille tai sitten yhteiskunnalle, valtiopäiväedustaja Birger Lahti (V) sanoo.