Lehti on ollut kaksikielinen 1920-luvulta saakka. Meänkieli tuli mukaan ensin kolumneihin muutama vuosi sitten, ja nykyisin myös uutisia käännetään meänkielelle.

– Haaparanta ja Tornionlaaksohan ovat kaksikielistä aluetta. On selvä, että meidän on kirjoitettava niillä kielillä, joita täällä puhutaan, lehden päätoimittaja Örjan Pekka toteaa.

Vähemmistökielillä tuen ansiosta

Haaparannanlehti saa lehdistötukea, joka päätoimittajan mukaan on edellytys sille, että lehti voi julkaista juttuja myös vähemmistökielillä.

– Jos lehdistötuki loppuisi, meidän olisi harkittava tätä vakavasti, sillä juuri lehdistötuen ansiosta vähemmistökielillä julkaiseminen on mahdollista. Mutta uskon, että olisi vaikea olla kokonaan ilmankaan vähemmistökieliä, Pekka jatkaa.

Suomenkielisille sivuille on lukijakunta

Lehti on selvittänyt suomenkielisen materiaalin kysyntää lukijatutkimuksissa.

– Lukijatutkimuksessa kolmasosa vastasi, että ”joka kerta kun luen Haaparannanlehteä, luen suomenkielisiä sivuja”. Se ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö samalla luettaisi myös ruotsinkielisiä sivuja, Pekka lisää.

Uutisoinnissa eroja maiden välillä

Uutisia on luontevaa lukea, katsella ja kuunnella omalla äidinkielellä, mutta Ruotsissa vietetyt vuosikymmenet kartuttavat kielitaitoa. Haaparannan kirjastosta tavoitettu yleisö löytää Suomen ja Ruotsin välillä eroja myös aiheiden käsittelytavoissa.

– Katson yleensä paljon ruotsalaisia tv-uutisia siksi, että niissä tuodaan maailman tapahtumat esille paljon perusteellisemmin, Erkki Harjutsalo vertaa.

Suomennoksia myös yleisön pyynnöstä

Haaparannanlehden jutut kirjoitetaan ruotsiksi. Niistä valikoidut jutut käännetään suomeksi ja meänkielelle.

– Meille tulee yhteydenottoja siitä, että voisitteko kääntää tämänkin jutun suomeksi, että se olisi niin kiinnostavaa lukea. Jotkut, joilla suomenkieli on vähän vahvempi, saattavat esittää tällaisia toivomuksia, lehden toimittaja Pirita Jaako kertoo.

Jaako toimittaa juttuja sujuvasti kahdella kielellä. Juuri sellaisista toimittajista tuntuu kuitenkin olevan pula.

– Meillä on kyllä taitavaa väkeä ja kaksikielisiä toimittajia. Mutta ei sellaisia paljon ole, Örjan Pekka toteaa.