New Yorkissa värikkäät graffitit ovat vaihtuneet pelkistettyyn, pohjoiseen värimaailmaan. Mutta vaikka lopputulos näyttää erilaiselta on metodi yhä sama.
– Teen töitä vielä samalla tavalla kuin pikku nassukkana, maalaan vapaalla kädellä sprayväriä seinään. New Yorkissa aloin karsia pois kaiken, mikä ei tunnu omalta designissa, muodoissa ja väreissä. Se, mitä on jäljellä, on ehkä suomalaisuutta, Sjöman pohtii.
Pohjoinen valo houkuttelee
New Yorkissa Tony Rubin Sjöman voi olla oma itsensä. Lapsena se ei ollut niin yksinkertaista.
– Kun olin kesäisin Kemissä, muut lapset näkivät minut ruotsalaisena, ja Göteborgissa olen ollut aina loppujen lopuksi finne, suomalainen. New Yorkissa kaikki ovat jostain muualta, Sjöman vertailee.
Nuoruusvuosien Göteborg ei enää houkuttele. Nykyisin Sjöman käy perheineen mieluummin Haaparannalla, jossa asuvat sekä oma että puolison äiti. Pohjoisessa kiehtoo valo.
– Haluaisin mielelläni viettää täällä enemmän aikaa ja tehdä sarjan tauluja ja muraaleja myös, hän kertoo.
Koivu kontrastina betonille
Suurten muraalien rinnalla Sjöman tekee pienempiä studiotöitä. Hän esimerkiksi maalaa tauluja koivulle. Sen sileä pinta on hyvä kontrasti karkealle betonille.
– Koivu edustaa minulle Suomea ja Ruotsia, Lappia, Sjöman lisää.
Nyt työn alla on syyskuun alussa Venice Beachilla Los Angelesissa avattava gallerianäyttely, johon tulee silkkipainotöitä. Keväällä Sjömanin katu- ja studiotöistä julkaistiin kirja ”RUBIN: New York/Scandinavia”.
– Koskaan ei tiedä, kuka tulee juttelemaan ja yksi juttu johtaa seuraavaan. Enhän minä ole itse ehtinyt pahemmin miettimään, että mitä tässä on loppujen lopuksi viime vuosina tapahtunut, Sjöman nauraa.