Kymmenvuotiaana Ellisistä tuli pikkulotta Kivijärvellä, jonne oli perustettu pikkulottaosasto. Hän muistelee, että tytöille opetettiin vuonna 1931 mm. kaasunaamareiden käyttöä.

Kun sota syttyi, Ellis Johansson oli 18-vuotias ja asui Kokkolassa. Pikkulotat lähetettiin avustajiksi paikalliseen sairaalaan, mutta heiltä puuttui koulutus. Venäläisten sotavankien hoitajiksi he kuitenkin kelpasivat, mutta kun Johanssonin isä kuuli tästä, työkomennus loppui lyhyeen:

– Se oli Kokkolassa melkoinen skandaali, sillä eihän nyt teinityttöjä voinut laittaa sellaisiin tehtäviin, Johansson muistelee.

Hän työskenteli hetken elintarvikekuponkien jakajana, muttei ei ole varma, oliko tehtävä Lotta Svärd -järjestön organisoima. Uutta lottapukua hän ei muista saaneensa.

Johansson meni naimisiin talvisodassa vapaaehtoisena taistelleen ruotsalaisen miehen kanssa, ja pari asettui Ruotsiin. Mies taisteli sodan aikana myös Norjassa. Kun pariskunta erosi reilun kahden vuoden jälkeen, Ellis Johansson palasi pienen poikansa kanssa Suomeen.

Uudet tuulet Lapissa

Kun hotellien johtajat olivat miehiä ja siksi rintamalla, johtajiksi päätettiin kouluttaa naisia. Koulutukseen valittiin myös Johansson, joka puhui suomen lisäksi ruotsia ja saksaa. Aulangolla suoritetun harjoittelun jälkeen hänet lähetettiin Lappiin, jossa riitti saksalaisia sotilaita. Johansson ehti viettää myös kolme kuukautta Koutakönkäällä Petsamossa, missä sijaitsi Luftwaffen komentokeskus.

Entisten aseveljien muuttumista vihollisiksi Johansson ei joutunut pohjoisessa kokemaan. Hän sai siirron pois Lapista lapsen hoitoon liittyvien seikkojen vuoksi. Junassa hän ihmetteli tunnelmaa, ja Aulangolla hänelle selvisi Moskovan rauhansopimus ja sen ehdot. Vähän myöhemmin syttyi Lapin sota.

15 lastenlastenlasta

Ellis Johansson päätyi miehensä kanssa uudestaan avioon, ja he saivat kolme lasta lisää. Perhe asui useita vuosia Espanjassa 60-luvulla ja 20 vuotta Kanadassa. Sollentunassa nyt asuvalla Johanssonilla on 15 lastenlastenlasta.