Itämeren pohjassa lepää lähemmäs satatuhatta hylkyä ja kaikilla niillä on oma tarinansa. Itämeren sopivan suolaisessa vedessä on säilynyt monen maan muutoin jo kadonnutta historiaa.

Hyvin säilynyt hylky on kuin aikakapseli, jossa on uppoamis- tai upottamishetken ajankohta kuin säilykepurkissa. Itämeressä aikakapselit ovat säilyneet varsin hyvissä liemissä, kevyessä suolavedessä ja siksi myös Suomen  ja Ruotsin välinen vilkas kanssakäynti kautta vuosisatojen ja ehkä jopa vuosituhansien odottaa vielä monelta osin löytäjäänsä, sillä vain pieni osa uponneista aluksista on tutkittu.

Muualla kuin Itämerellä ovat laivamadot syöneet alusjäänteet, joten hylkymuseo on ainutlaatuinen maailmassa.

Meriarkeologi Minna Koivikko Suomen museovirastosta kertoo, että Itämerellä löydettävää on paljon ja meriarkeologeja on vähän.

– Kyllä ne on siellä kaikki kadonneet laivat, kunhan osaamme vain etsiä, eivät ne ole minnekään maailmankaikkeuteen kadonnet.

Tukholman hylkymuseossa on esillä myös ruotsalais-suomalaisen yhteistyön tuloksia.

Itämeren hylkyjen kautta voi tutkia maiden välistä tavara- ja matkustajaliikennettä, sotaretkiä taisteluineen, kalastajien ja rannikon ihmisten kulttuuria tai vaikka salakuljetusta ja epäonnistuneita pakoja meren yli ja tietenkin merikatastrofeja, kuten Estoniaa.

Monet hylyistä kertovat myös surullisia tarinoita merenpohjaan jääneistä.

– Kun hylkyihin sukeltaa on siinä semmoinen kunnioitus, että ne saattavat olla jonkun viimeinen leposija, muistuttaa meriarkeologi Minna Koivikko.