Kronogårdenilla on ollut viime vuosina levotonta ja asuinalueella on nykyään huono kaiku Trollhättanissa. Minna Ulinin romaanissa päähenkilöt ajautuvat Kronogårdenille pakon sanelemina. 1970-luvulla oli toisin, silloin Lantmannavägenin kerrostaloissa asui kymmenittäin Suomesta muuttaneita perheitä.

–Oli ihan mahtavaa asua täällä, olin juuri täyttänyt kahdeksan vuotta ja oli kesä, että Trollhättan tuntui aika isolta maailmalta, kun tänne tuli. Aina oli kavereita ulkona ja kauhea määrä lapsia, kirjailija Minna Ulin muistelee.

Lukion ja välivuoden jälkeen Minna Ulin päätyi Saabin autotehtaalle niin kuin tuhannet muut trollhättanilaiset. Tehdaslattiaa hän kulutti 14 vuoden ajan.

–Aika äkkiä tuli semmoinen, että mun pitää miettiä jotain muuta, vaikka siellä oli kivat työkaverit. Halusin aina jotain muuta tehdä ja tunnen, että osaan jotain muuta kuin sitä samaa työtä aina.

Journalistikorkeakoulun jälkeen Minna Ulin on työskennellyt toimittajana ja kirjoittanut työnsä ohessa esikoiskirjansa. Omakustanneromaani Skuggplats on jännitystarina pienen pojan katoamisesta, epätoivoon ajautuvista vanhemmista ja naapuruussuhteista.

–Koetin katsoa minkälaista täällä on nyt, menin hissillä ylös ja alas, paljon oli samaa näissä taloissa. Se hissi on pieni, rappukäytävä kapea. Täällä kävelin ympäri, otin valokuvia, istuin torilla ja seurasin, Ulin kertoo.

Toinen romaani on jo työn alla ja senkin tapahtumapaikat sijoittuvat Trollhättaniin. Ruotsinsuomalaista siirtolaisuustarinaa Minna Ulin ei ihan äkkiseltään kuitenkaan lupaa kirjoittaa.

–Voi sitä tulla, ei ikinä tiedä kun on omat muistot, jotka voi antaa toiselle ihmiselle kirjassa. Voi olla, mutta en ole mitään päättänyt, että semmoista tulee.