Esitys koostuu kirjoittajansa Nils Polettin mukaan pienistä ”hyökkäyksistä”, joissa koko ajan teen asioita, joita ruotsalaisella teatterinäyttämöllä ei saisi tehdä.

– Voisi sanoa, että yritän saada perinteisen teatteriyleisön nikottelemaan ja tuntemaan olonsa epämukavaksi ja vaivautuneiksi ja tuntemaan, että tilanne on aika akuutti nyt. Tilanne on todella menossa päin helvettiä ja valkoinen keskiluokka voi pysäyttää sen olemalla flirttailematta uusfasismin kanssa, sanoo Poletti, joka on myös Turteaternin taiteellinen johtaja.

Mukana näytelmässä on näyttelijöitä Islantia lukuunottamatta kaikista pohjoismaista, muun muassa muutama työharjoittelija Helsingin teatterikorkeakoulusta.

Valitettavan ajankohtainen teema

– Tämä näytelmä on rasismia vastaan ja samalla me ollaan aika rasisteja ja sanotaan tosi rumia juttuja lavalla. Mutta se on alusta asti ollut meille hyvin selkeätä, että se on hyvästä syystä. Halutaan näyttää, että se sattuu, kun me sanotaan, sanoo näyttelijä Amanda Nyman.

– Kaikki mitä meillä on mukana tässä on totta. Me käytetään sitaatteja, me käytetään Breivikin manifestista tekstiä. Valitettavasti me eletään sellaisessa maailmassa, lisää toinen näyttelijä Tom Rejström.

Ohjaaja Nils Poletti uskoo, että näytelmän teema on ajankohtainen koko Euroopassa. Kulttuurierojen takia ohjaaja kuitenkin uskoo, että suomalaiselle yleisölle näytelmä pitäisi osittain kirjoittaa uudestaan.

– Näytelmän nimi on Lauluja Pohjolalle (Sånger för Norden), mutta konteksti on kyllä ehdottomasti ruotsalainen.