Virolaissyntyinen Kertu Kiidla, 80, tuli pakolaisena Itämeren yli Ruotsiin nelivuotiaana 1944. Neljä vuorokautta kestänyt matka oli dramaattinen ja alku uudessa kotimaassa synkkä. Kertun sisko sairastui polioon vain neljä kuukautta Ruotsiin tulon jälkeen ja vammautui loppuiäkseen.
Kertu Kiidla muisteleekin, että hänen äitinsä oli joskus suruissaan todennut, että olisi ehkä ollut sittenkin parempi jos perhe olisi jäänyt Viroon.
Sitä vaihtoehtoa ei tosiasiassa ollut olemassa. Koska perheen isä oli Viron armeijan upseeri, neuvostoliittolaiset olisivat teloittaneet hänet ampumalla ja muu perhe olisi karkoitettu Siperiaan.
Itsenäistyminen tuntui utopialta
Ruotsissa perhe puhui aina viroa, joten Kertu Kiidla puhuu edelleen kieltä sujuvasti. Vuosien varrella hän on osallistunut lukuisiin ulkovirolaisten tapahtumiin eri puolilla maailmaa – ja niihin kuului aina mielenosoituskulkue. Maanantain kokouksiin osallistuminen oli näin luonnollista.
– Vaikka ei me oikeasti jaksettu uskoa, että Viro voisi itsenäistyä. Neuvostoliitto vaikutti niin järkähtämättömältä.
Virossa liikehdintää jo aikaisemmin
Ruotsissa niin kutsuttu Maanantain liike kokoontui ensimmäistä kertaa Norrmalmstorgetille vaatimaan Baltian maiden vapautta 19.3. 1990. Berliinin muuri oli murtunut edellisenä syksynä ja silloisessa Tsekkoslovakiassa oli koettu samettivallankumous.
Kertu Kiidla muistuttaa kuitenkin, että Virossa opposition mielenosoitukset olivat alkaneet jo 1987 eli pari vuotta sen jälkeen kun Gorbatšov oli noussut valtaan ja kansalaiset olivat saaneet vähän lisää vapautta. Etenkin ympäristöliike oli aktivoitunut ja vastusti Neuvostoliiton Pohjois-Viroon kaavailemaa fosfaattitehdasta.
Merkittävä tapahtuma oli myös Liettuasta Latvian kautta Viroon ulottunut 600 kilometriä pitkä ihmisketju Molotov-Ribbentrop sopimuksen 50-vuotispäivänä 23. elokuuta 1989. Sopimuksen salainen lisäpöytäkirja jakoi Euroopan Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan etupiireihin.
Ruokatunneilla tapaamisiin
Aloitteen Maanantain liikkeestä tekivät Gunnar Hökmark (M), Håkan Holmberg (L) sekä virolaistaustaiset Peeter Luksep ja Anders Küng. Tukholman lisäksi mielenosoituksia järjestettiin useissa muissa kaupungeissa.
Kertu Kiidla oli töissä Tilastollisessa keskustoimistossa Karlavägenillä ja pystyi näin osallistuman joka maanantai kello 12 järjestettyihin kokouksiin ruokatunnillaan.
– Aika pitkiä ruokatunteja taisin kyllä ottaa, hän naurahtaa nyt, 30 vuotta myöhemmin.
Yksi kokous jäänyt mieleen yli muiden
Kertu Kiidlalla ei ole jäänyt mitään erityistä muistoa ensimmäisestä tai viimeisestä maanantaikokouksesta. Elokuun 19. päivän kokouksen 1991 hän muistaa sen sijaan selvästi.
– Muistan, että sanoin silloin töissä, että nyt Neuvostoliitto lähettää sotilaat myös Viron kadulle.
Moskovassa oli samana päivänä alkanut vanhakantaisten kommunistien vallankaappausyritys. Kaappajat panivat viralta lomalla olleen Gorbatšovin, joka asetettiin kotiarestiin. Koko maailma seurasi henkeä pidättäen tapahtumia television välityksenä.
Kolmantena päivänä oppositiopoliitikko Boris Jeltsin ottaa kansan tukemana vallan. Kaappaajia aluksi tukeneet sotilaat kieltäytyvät ampumasta omia kansalaisiaan ja vallankaappausyritys oli ohi.
Neuvostoliitto hajoitetettiin ja Baltian maat saavat itsenäisyytensä takaisin. Viimeinen kokous järjestettiin syyskuussa 1991 kun Baltian maat olivat jo itsenäistyneet.
– Se oli ihanaa. Ihan uskomatonta, että näin kävi.
Nykyisin Maanantain liikkeen veteraanit kokoontuvat Norrmalmstorgetilla muisteleman menneitä Molotov-Ribbentrop -sopimuksen vuosipäivänä 23. elokuuta. Tapahtumien muistoksi torilla on myös 1994 pystytetty punagranittinen patsas ”Vapauden lähde”.