Synnyttämällä taivaaseen, mietin, vaikka tiedän, että ei se kirjaimellisesti niin mene. Sillä synnyttämisen lisäksi tarvitaan myös usko tai uskon lisäksi synnyttäminen. Mutta ilman synnyttämistä ei ole taivaaseen menemistä.

Raskaina olevat lestadiolaisnaiset, joiden helmoissa pyörii yli kymmenpäisiä lapsikatraita, ovat Suomen ja Ruotsin Lapissa yleinen näky. Naisten roolista äitinä ja heidän jaksamisestaan on kuitenkin puhuttu julkisesti vain vähän.

– Kyllä mä näen sen sillä tavalla, että se ihanteellinen tai ihannoitu viesti tulee sieltä liikkeen sisältä ja sitten taas se keskustelupalsta tai vapaan keskustelun tila on vierinyt jonnekin toisaalle, sanoo kirjailija Pauliina Rauhala

Keskustelua käydään etenkin internetissä. Rauhalan esikoisromaanin päähenkilöt, aviopari Vilja ja Aleksikin kirjoittavat tunteistaan netissä. Taivaslaulu kertoo heidän rakkaustarinansa, joka muuttuu nuoruuden leikistä suurperheen arjen uupumukseksi.

Olen rukoillut sairautta, joka säästäisi hengen, mutta veisi kohdun. Kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana.

– Tällaisesta täydellisestä uupumuksen tilasta ja niiden ylipääsemisestä vähemmän puhutaan, Pauliina Rauhala toteaa.

Nyt keskustelu on käynnistymässä, sillä kirjaa on parissa päivässä puitu jo kymmenissä blogeissa.

Kursivoidut kohdat ovat Pauliina Rauhalan romaanista Taivaslaulu.