Tornionlaaksolaiset ovat kertoneet tänään meänkielisten kovista kokemuksista Almedalenin poliittisella viikolla.

– Tietoa tarvitsevat yhtä paljon ruotsalainen enemmistö kuin vähemmistö itse, kertoo seminaarissa puhunut historioitsija Curt Persson Luulajan teknillisestä yliopistosta.

Oli helpottavaa

Persson on tehnyt tornionlaaksolaisten ja meänkielisten kokemuksista esitutkimuksen, joka luovutettiin kulttuuriministeri Alice Bah Kuhnkelle huhtikuussa.

– Monet ovat sanoneet, että oli helpottavaa lukea tutkimuksen haastatteluja, koska nyt minun ei tarvitse enää kertoa tätä. Että on kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä, kertoo Curt Persson. 

Tutkimukselle on saatu hiljattain lisärahoitusta. Tornionlaaksolaisten historia kiinnostaa yhä enemmän myös nuorta polvea.

– Olen asunut Göteborgissa, ja siellä monet nuoret tornionlaaksolaiset alkavat nähdä Tornionlaakson arvon ja haluavat oppia meänkieltä, kertoo Hanna Aili, Met Nuoret -järjestön varapuheenjohtaja.

Kirkko syyllisenä

Tornionlaaksolaiset halusivat pitää seminaarinsa Visbyn tuomiokirkossa monestakin syystä. Järjestö tekee paljon yhteistyötä kirkon kanssa, mutta muitakin syitä oli:

– Kirkkohan oli yksi osa tornionlaaksolaisten mustamaalausprosessia, joten sopii mainiosti, että olemme täällä kertomassa kaltoin kohtelun seurauksista, sanoo Tornionlaaksolaisten puheenjohtaja Kerstin Salomonsson.

Tietoa kaikille

Paikalle tuli kolmisenkymmentä asiasta kiinnostunutta kuulijaa. Mukana oli saksalaissyntyinen, Visbyssä asuva Michael Schwertner.

– Kuinka paljon tiesit meänkielisistä etukäteen?

– En kovinkaan paljon, myöntää Michael.

– Tiesin, että heillä on oma kieli, jota jotkut pitävät suomen kielen murteena, ja että tämä on herkkä kysymys.