Valokuvaaja Ville Lenkkerin tuoreimman näyttelyn Existence Doubtful kokoamiseen meni viitisen vuotta. Matkat Etelä-mantereelle ja Tulimaahan loivat ulkoiset puitteet kuville, jotka kertovat olemassaolon epävarmuudesta.  

– Minua on aina kiehtonut totuuden määritelmät, että mikä totuus on. Valokuvalla on luonne, jota ei voi kiistää, että kyllä se totuutta esittää ja totuutta mukanaan kantaa. Mutta valokuvissa on kuitenkin niin paljon valinnoista kysymys, että totuus on aina subjektiivista. Nämä valokuvat kyllä kertovat tarinaa, joka on aika dokumentäärinen mutta puhuvat myös laajemmin asioista kuten länsimaisen ihmisen halusta hallita maailmaa ja kontrolloida kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Kaikki yhdenmukaistuu, maailman pikkuvihvahteet pyyhitään pois ja kaikki on sitä samaa, valokuvaaja Ville Lenkkeri kuvailee näyttelyään

Oikeus kuvaamiseen

Projektinsa aikana Lenkkeri joutui kyseenalaistamaan myös omaa valokuvaamistaan. Hän toivoo niinikään yleisön pohtivan sitä, onko kuvaaminen aina tarpeellista.

– Tästä projektista kehittyi tälläinen valokuvakriittinen projekti. Minä rupsein jotenkin havainnoimaan sitä, että minähän olen tässä aivan yhtenä linkkinä mukana. Minäkin haluan päästä eksoottisiin paikkoihin ja ottaa niistä kuvia ja sitten vielä tuoda ne tänne näyttelyyn – minun näyttelynäni – ija näyttää, että näitä kuvia minä olen ottanut ja näissä paikoissa minä olen ollut.  Tämä on nimenomaan sitä kolonialismia. Tähän liittyy nimenomaan toinen pienempi kuvasarja siitä, että miten kaikkea voi kuvata ja voiko kaikkea kuvata ja onko ehkä mielekkäämpää joskus jättää kamera syrjään ja päättää, että tästä en otakaan kuvaa. Tämä on niin arvokas asia, että tästä ei saa ottaa kuvaa, tätä ei saa kuvaamalla pilata, Lenkkeri kyseenalaistaa kuvaamista. 

Miksi hakeudut projekteissasi haastaviin paikkoihin?

– Ei niiden tarvitse olla haastavia, muta minua kiinnostaa valkoinen piste kartalla. Se, joka ei kuulu kenelläkään. Etelämanner on kuuluisa siitä, että se on onnistuttu sopimusten nojalla pitämään rauhoitettuna jakamattomana alueena.  Sitten vielä Tulimaakin on sellaista, että kun nämä alkuperäisintiaanit sieltä hävisivät, kuolivat kohdattuaan valkoisen miehen niin siitä on tullut turvapaikka, johon hakeutuu erilaisia kansallisuuksia silloin kun kotimaassa on hankalaa. Koetetaan vetäytyä sinne maailman ääreen. Ihmeellinen ja mielenkiintoinen paikka, Ville Lenkkeri kuvailee matka ja -valokuvauskohteitaan.