– Minua kiinnostaa kaupunkitila ja se välimaasto. Olen tehnyt ennen aika paljon installaatioita hylättyihin paikkoihin, se kiinnostaa ja poliittinen taide, mikä kyseenalaistaa, miten kaupunkitila on järjestetty. Tukholmassa tulee vähemmän vapaita tiloja, kaikki muuttuu kauppakeskuksiksi, Wiraeus pohtii.

Saunailta vai luksusasuntoja?

Anton Wiraeus on kuljettanut taidesaunaansa ympäri Ruotsia, nyt saunateema on saanut jatkoa, kun hänen äskettäin julkaistussa kirjassaan Löylyn henki  käsitellään peräkärrysaunan syntyä ja sitä, miten kaupungin tyhjiä tiloja voisi hyödyntää – vaikka sitten juurikin saunaillan muodossa.

– Se että käytetään tätä tilaa saunomiseen ilman lupaa, voi olla myös poliittista. Ympäristö on muuttumassa, parin vuoden päästä ehkä tähän tulee luksusasuntoja, ja vapaatila häviää veden äärestä. Se että me tehdään jotain muuta nyt tässä paikassa voi kyseenalaistaa sitä, että mihin suuntaan tämä alue on muuttumassa.

Ilman vaatteita ja kännykkää

Tukholman Liljeholminrannalla taidesaunan lauteille saa kivuta kuka vain.

– Ajattelen että löylyn henki on sosiaalinen voima, mikä tulee saunassa. On erilaista tavata ihmisiä, kun on rentoutunut ja ei ole vaatteita ja kännykkää. Se, että kaikki on tervetulleita on myös se löylyn henki.