Pohjoiskarjalaisen koulun käsityöopettaja oli ratkaisevassa asemassa, kun Annikki Pettersson päätti uskoa kykyihinsä käsitöiden parissa. Koulun seinälle nostettu essu, se kaikkein kaunein, oli Annikin tekemä. Siitä oli hyvä lähteä taitoja kehittämään.

Nykyisin Tukholmassa asuva Pettersson syntyi Valtimolla vuonna 1933. Sota- ja pula-ajan lapsuus ei ollut helppo. Nuorella karjalaistytöllä oli tunne, että elämä kuljettaa häntä länteen päin.

Ja niinhän siinä kävikin. Ensin ravintolatöihin Hämeenlinnan Aulangolle, siitä Turkuun ja suuren rakkauden kanssa Ruotsiin. Avioliiton alkutaipaleella Petterssonilta vaadittiin sitkeyttä, kun hän opetteli uudessa maassa ruotsin kieltä kotona ja työpaikalla. 

Käsitöitä kotoa ja maailmalta  

Käsitöitä Pettersson teki paljon itse, mutta pian intohimoksi nousi myös muiden tekemien töiden keräily. Näitä hän on etsinyt kirpputoreilta ja huutokaupoista, pessyt ja silittänyt. 

– Tämä on naisten käsityöhistoriaa, jota minä kunnioitan paljon, Pettersson toteaa.

– Ajattelen naisia, jotka ovat tehneet näitä, huonossa valossa, heillä on ollut kova työ, ja he ovat silti tehneet niitä.

Luonto ja eläimet  

Perhe kasvoi, ja nykyään lapset matkoineen tuovat maailmankansalaisen piirteitä Petterssonin arkeen. Kun sukulaisten kautta kävi kutsu Intiaan maharadjan palatsiin häihin, Pettersson lähti, vaikka hän muuten viihtyy koti-Ruotsissa.

– Eläimet ja luonto, se merkitsee kaikkea, Pettersson pohtii. Käsitöiden ohella. 

Synnyinmaillaan Valtimolla hän vierailee välillä ja hengittää siellä erityisen raikkaalta tuntuvaa ilmaa. Muuttoakin hän voisi harkita, mutta käytännössä arki on helpompaa omassa Ruotsin-kodissa.　

Iloisena vanhaksi

Pettersson kertoo odottavansa 85-vuotispäiviään. Hän ei pelkää eikä vihaa ketään.

– Suosittelen kaikille, että tulkaa vanhoiksi iloisina, Pettersson kehottaa.

– Siitä saa rauhan ja tulee jollain lailla vahvaksi. Uskaltaa sanoa, mitä haluaa.