– Niin kuin moni muukin asia, alkoholikin keksittiin kaiketi vahingossa, sanoo alkoholin historiaan keskittyvän Tukholman Spritmuseumin intendentti Eva Lenneman.

– Hiivaa on ympärillämme luonnostaan. Jos jossakin on sokeria ja hiivaa samanaikaisesti, se voi saada aikaan alkoholinkäymisen, ja näin on käynyt muun muassa hunajalle, Eva Lenneman selvittää.

Maanviljely toi Pohjolaan oluen

Hunajasta on tehty hunajaviiniä, voitaisiin jopa ajatella aikojen alusta, sillä villimehiläisten mesi on ollut ihmisille tärkeä energianlähde.

Lähi-idässä, viljanviljelyn alkumailla, oletetaan olutta valmistetun jo yli 10 000 vuotta sitten. Pohjoismaihin taito valmistaa olutta tuli varhaisten maanviljelijöiden mukana. 

– Arkeologit ovat löytäneet Tanskasta pronssikautisen haudan, joka on suunnilleen vuodelta 1350 eKr. Hautaan oli haudattu tyttö ja siinä oli myös pieni kuppi, jossa oli oluenkaltaista juomaa. Tätä on pidetty ensimmäisenä todisteena oluesta Pohjolassa, kertoo intendentti Eva Lenneman.

Ryyppy työn lomassa

Väkeviä viinoja alettiin Ruotsissa juoda kolmisen tuhatta vuotta myöhemmin.

– Ensimmäinen todiste viinasta Ruotsissa on 1400-luvun lopulta. Mutta hyvin suosituksi ja tavalliseksi paloviina tuli vasta 1600-luvun lopulla. 1700- ja 1800 -luvuilla se on ollut todella suosittu juoma.

Maatalousyhteiskunnassa alkoholin käyttö oli jokapäiväistä.

– Työpäivän kuluessa saatettiin silloin tällöin ottaa ryyppy tai kaksi. Juhlissa viinaa oli tarjolla runsaasti, mutta sosiaalinen kontrollikin oli usein hyvä.

Teollistumisen aikana alkoivat ongelmat

Teollistumisen myötä alkoholin päivittäisestä käytöstä alkoi tulla ongelma. Myös humalahakuinen juominen lisääntyi.

– Teollistumisen myötä ihmisiä muutti kaupunkeihin, joissa he joutuivat eroon sosiaalisesta kyläyhteisöstään. Työ kaupungeissa asetti aivan uudenlaiset vaatimukset. Oli pysyttävä selvänä. Vapaa-ajalla saatettiin sitä vastoin juhlia perusteelliseti, Eva Lenneman kuvailee.