Haaparanta etsii valtionavulle täsmäkohteita
Kun suomenkielinen vähemmistö etenkin Etelä-Ruotsissa joutuu taistelemaan lain takaamista perusoikeuksista, Haaparannalla keskustelussa on toinen vire. Suomenkielinen palvelu on Haaparannalla päivänselvä asia ja kielitaitoisia paljon omasta takaa.
Vähemmistökoordinaattori Tommi Slungan mukaan esimerkiksi kunnan esikouluissa vähintään puolet henkilöstöstä osaa suomea. Se on etu, mutta siitä seuraa myös hankaluuksia, kun pitäisi määritellä, kuinka iso osa työstä katetaan vähemmistökielityöhön tarkoitetulla valtionavustuksella.
– Joku joku vaatii, että palvelemme lain mukaan suomeksi, se tapahtuu automaattisesti. Emme me sitä mieti. Silloin emme mieti sitä myöskään lisäkustanteena. Vaikka voisimmehan me varmaan tilittää lain puitteissa nekin, Slunga viittaa valtionavustukseen.
Mahdoton määritellä tarkasti
Slunga toivoo rahakirstun päällä istuvilta ymmärrystä siitä, että hallintoaluekunnat ovat erilaisia. Siksi valtionavustusten käyttöäkään ei pidä ohjata liian tarkasti.
– Jos nyt sanon, että meillä toimii arjessa kaikki hyvin, nehän ajattelevat Tukholmassa, että ettehän te tarvitse näitä rahoja. Me tarvitsemme vaikka kuinka paljon, tämä on minulle se ristiriita. Jotta me voimme varmistaa sen, että kaikki toimii, kyllä me niitä rahoja tarvitsemme ainakin sen summan, mikä meillä nyt on, Slunga sanoo.
Suomenkielisestä työstä aiheutuvia lisäkustannuksia on Haaparannalla täysin mahdotonta edes määritellä tarkasti.
– Meillä tapahtuu kymmenen kertaa päivässä sitä, että virkamies, joka ei osaa suomea, pyytää apua toiselta virkamieheltä, jolta sitten menee omaa virka-aikaa. Hänhän voisi laittaa heti taksamittarin päälle, siitä tulisi varmasti viisi, kuusi miljoonaa heti. Mutta eihän se ole realistista. Ja meillä on tämä palvelu jo. Emme me välttämättä ole heti mankumassa lisää rahaa, vaikka se olisikin aivan jees, Slunga jatkaa.
Vuoropuhelu tärkeintä
Haaparanta saa valtionavustusta vajaat 1,2 miljoonaa kruunua vuodessa. Sitä käytetään palkkakustannuksiin, erilaisiin käännöstöihin ja kulttuuriprojekteihin, esikouluihin ja vanhustyöhön. Slungan mielestä meänkielistä työtä pitäisi lisätä. Toisaalta rahalle voi miettiä täsmäkohteita. Esimerkiksi erilaisia kylttejä voisi tehdä enemmän suomeksi ja meänkielellä.
– Ehkä me kampitamme itse itseämme, kun katsomme niin tarkasti. Mutta me haluamme todella saada joka kruunulle vastinetta eikä vain tilittää henkilöstökuluja, mikä olisi meille helppoa, Slunga toteaa ja lisää:
– Vaikka meillä on näitä vaikeita rajanvetoja, meillä toimii vuoropuhelu, mikä on kaikista tärkeintä.