Kenneth Kvarnstömin tanssitaide on ollut Ruotsin huipulla vuosikymmenten ajan. Hän on muun muassa toiminut Tukholman Dansens Hus -näyttämön johtajana ja tehnyt koroagrafioita sekä omalle tanssiryhmälleen että muillekin.

Sisälle sipuliin

Uusin ja Ruotsissa viimeiseksi jäävä, Pianotopografier on pelkistetty teos, jossa yhdistyvät tanssi, runous, kuvataide ja Nils Frahmin minimalistinen musiikki.

– Teos on kuin sipuli, josta jää lopulta jäljelle vain ydin, kertoo taiteilija.

Lavalla nähdään neljä mustiin pukeutunutta tanssijaa, jotka on erityisesti valittu tehtävään. Mathew Branham, Anton Borgström, Isa Holmlund sekä Kristian Tangen leijalevat, liukuvat, tönivät ja pyörivät kuin ikuisen avaruustanssin oikukkaita sääntöjä seuraten – sekä osallisina että sivusta katsojina.

Myös Kvarsnström on näyttämöllä piirtäen, maalaten, pohtien ja järjestellen.

Näyttämön takaosaan ilmestyy kuvioita langalle, kuin runollisessa kvanttifysiikan tutkimuksessa.

– Se on se, mitä sinä siinä katsoja näet. Minä ja tanssijat olemme sisällä teoksessa emmekä näe sitä niin, naureskelee Kenneth Kvarnström.

– Minä katselen enimäkseen mustaa seinää ja yritän arvailla, missä mennään, hän kertoo.

Suomi on erilainen

Kenneth Kvarström aikoo jatkaa työntekoa Suomessa. Hänen mukaansa tanssikulttuuri on aivan erilaista Suomessa ja Ruotsissa.

– Täällä tanssi on kaupallisempaa, arvioi Kenneth Kvarström, joka tästä lähtein aikoo keskittyä näyttämötaiteen tekemiseen Suomessa.