Lapin murretta käyttävä Oiva Arvola on asunut rajaväylän kummallakin puolella, joten väylän varrella esiintyvät kielen eri vivahteet ovat hänelle tuttuja, aina Karesuannosta Haaparannalle. Keskeistä hänen teoksissaan on Lapin luonto ja sen ihmiset.

– Silloin kun opiskelin opettajaksi, meillä oli erittäin tiukka äidinkielen opettaja, joka vaati, että pitää puhua puhdasta ja kaunista suomea. Se oli artikuloitava oikein, eikä saanut murresanaa olla. Sitten kun rupesin kirjoittamaan kirjoja, tuli yhtäkkiä epävarmuus, että miten se muuten onkaan alkuperäisellä kielellä, hän kertoo.