Ruotsissa lähes koko elämänsä asunut Raili Saharla muutti Suomikotiin kolmisen vuotta sitten. Hän tuli Tukholman Enskedeen ruotsinkielisestä hoitopaikasta.

– Minä hommaan omiani. Aikaisemmin olin puutarharyhmässä, mutta meillä oli vähän liian monta mielipidettä niin jäin pois. Sitten on voimistelua ja askartelua, mutta se on semmosta pienten lasten hommaa, Raili Saharla puhelee.

Juttukaveri kelpaisi

Saharlan päivät kuluvat lukiessa, televisiota katsoen ja kukkia hoidellen. Mutta ruoka saisi maistua paremmalta, ja seuraa voisi olla enemmän.

– Ei täällä ole paljon sellaisia, joiden kanssa voi seurustella. Ne eivät kuule eivätkä näe mitään.

Kaikki asukkaat ovat tulleet Suomikotiin samasta syystä -  hoidon lisäksi arki halutaan viettää omalla äidinkielellä.

– Kyllä se niin on, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä vähemmän muistaa ruotsia, Saharla vahvistaa.

Kieli merkitsee yhteisyyttä

Kahdessakymmenessä vuodessa Suomikoti on muuttanut Tukholman keskustasta Enskedeen, saanut isommat tilat ja lisää asukkaita.

Suomikodissa on 54 asukasta ja kaksikielisiä hoitajia on saman verran.

Terhi Hyvärinen on työskennellyt Suomikodissa kymmenen vuotta.

– Pääsemme suomen kielellä paljon lähemmäksi ihmistä. Se yhteisyys, mitä kieli merkitsee, se on jännä, oma juttu, Terhi Hyvärinen pohtii.

Asukkaita Suomikotiin on jonoksi asti. Tarvetta suomenkieliselle hoidolle arvioidaan olevan ainakin vielä lähivuosikymmenet.