Suomalaisten ja ruotsalaisten suosima lomakylä pyyhkyityi muutamassa sekunnissa maan tasalle tsunamissa kymmenen vuotta sitten. Nyt tilalle on jo rakennettu hulppeita hotelleja, ja turistien Thaimaan-matkailu jatkuu entiseen tapaan.
Hyökyaallon alta pääsi pakenemaan silloin 13-vuotias Joakim Järvinen, jonka tapasin Phuketin lentokentällä runsas vuorokausi tsunamin iskun jälkeen.
– Vanhemmat on kadonnu ja pikkuveli on kadonnu, ei oo yhtään hajuukaan missä ne on. Kaikki omaisuus on poissa, ei kenkiä jalassa. Pelkät shortsit jäi jäljelle, nämä sain jostain sairaalasta, totesi perheensä kohtalosta tietämätön Joakim tuolloin.
Kymmenen vuotta kauhun hetkistä
Nyt Järvisen perhe on jälleen onnellisesti koossa ja muistelee talossaan Vantaalla painajaismaista tapahtumasarjaa kymmenen vuotta sitten. Joakim suostuu kokeilemaan jo ahtaaksi käynyttä takkia, joka hänellä oli yllään Phuketin lentokentällä. Isä Tero oli tapaninpäivän aamuna hakenut pojat ulos katsomaan, kuinka Pakarangin ranta oli tyhjentynyt vedestä. Vaahtoava vesipatja kasvoi kasvamistaan koko horisontin leveydeltä, ja lähestyi vauhdilla uimarantaa.
– Ei siinä ymmärtäny kukaan mitään. Paikallisetkin oli ihan rauhassa lähteneet poimimaan kaloja, kun vesi oli lähtenyt pois, Tero Järvinen muistelee.
Järvisen perhe tajusi uhkaavan vaaran. Nopeakinttuinen Joakim juoksi pakoon, pelastautui avolava-autoon ja läheisille vuorille. Vanhemmat hakeutuivat 10-vuotiaan Jonathan-pojan kanssa kohdalle osuneen bungalowin parvekkeelle, mutta hengähdystauko jäi lyhyeksi.
– Aalto oli aika iso, ja se heitti meidät sitten bungalowin lasi-ikkunan läpi sisälle. Siellähän sitten oltiin nousevan veden varassa, kertoo Heidi Järvinen.
– Sitten mä löysin sieltä tien ulos jollain tavalla. Talo hajosi ehkä – en itse muista sitä oikein, Jonathan Järvinen sanoo.
Heidi Järvinen pelastautui hyökyaallon nostattamana palmun latvaan, ja lähti meren vetäydyttyä etsimään perhettään.
– Se siinä varmaan oli se pahin. Kun ei tiennyt varsinkaan lapsista yhtään mitä heille oli tapahtunut ja oliko kumpikaan hengissä. Se oli se kaikista kovin paikka – tottakai.
”Olimme onnekkaita”
Joakim evakuoitiin Phuketin kentältä Finnairin koneella Helsinkiin – hän ei vielä silloin tiennyt muun perheen kohtalosta mitään. Vasta parin päin kuluttua Joakim sai tietää, että kaikki olivat pelastuneet.
– Itku tuli, onnen kyyneleet. Mulla nousi sitten hirveä kuume, 40 astetta kuumetta. Nukuin vissiin vuorokauden putkeen, Joakim Järvinen kertoo.
Järviset ovat toipuneet ruumiinvammoistaan, ja he ovat purkaneet traumaattiset kokemuksensa perhepiirissä ja läheisten kanssa. Ulkopuolista ammattiauttajaa he eivät ole tarvinneet.
– Kyllä sitä usein miettii miten onnekas oikeasti on. Että koko perhe selvisi siitä. Mutta sitten taas toisaalta ajattelee niitä, jotka ovat menettäneet läheisiä ihmisiä. Olen tosi surullinen heidän puolestaan. Mutta minulle nämä ovat bonusvuosia, joka vuosi, jonka nyt elää. Silloin olisi voinut jo lähteä…