– Tässä on kyse rasismista, sillä kyseessä oli ihmisten luokittelu, sanoo rotubiologisia mittauksia tutkinut historioitsija Curt Persson Luulajan teknisestä yliopistosta.

Hän kertoo, että ”ei-toivottuja elementtejä” Ruotsissa olivat esimerkiksi suomalaiset, saamelaiset, romanit ja juutalaiset, eli ryhmät, jotka ovat nykypäivän Ruotsissa maan kansalliset vähemmistöt.

– Rotubiologisen instituutin avulla valtio eritteli kansalaiset eri ryhmiin. Niihin, joilla oli toivottavia ominaisuuksia ja jotka polveutuivat perusruotsalaisesta pohjoisesta rodusta, ja niihin joiden ominaisuudet ja piirteet edustivat rappioituneita rotuja, joita piti jalostaa vastaamaan ihanteita, Persson kertoo.

Lyhyt kallo tyhmyyden merkki?

Suomalaiset määriteltiin lyhytkalloisiksi ja vähemmän älykkäiksi. Rotubiologisen ajattelun taustalta löytyy Perssonin mukaan heppoinen näennäistiede.

– Ajateltiin, että tiettyyn kallonmittaan mahtuu enemmän älykkyyttä kuin toiseen. Jo tästä ymmärtää, että kysessä on pelkkä hulluus.

Vaikka maailman ensimmäinen valtion rahoittama rotubiologinen instituutti perustettiin Ruotsiin, se ei ollut aivan itsestäänselvä päätös. Eriävistä mielipiteistä ainakin akateemisissa piireissä kielii se, ettei instituuttia perustettu Uppsalan yliopiston alaisuuteen, vaan siitä tehtiin oma yksikkö yliopiston yhteyteen.

Kauaskantoiset vaikutukset

Historioitsijan näkökulmasta valtiolla on vastuu vielä tänäkin päivänä.

– Valtion pitää myöntää, että tässä on tehty kammottava virhe, ja vastuu pitää kantaa. Sovintoprosessia ei ole mahdollista aloittaa ennen kuin virheet on tunnustettu, Curt Persson toteaa.