Ahvenanmaalainen  merikapteeni Gunnar Eklund oli työssään nähnyt autolauttaliikenteen kasvun Englannin kanaalin yli.

Jos autolautat menestyvät Englannin ja Ranskan välillä, niin miksi ne eivät menestyisi Ruotsin ja Suomen välillä, jolloin ahvenanmaalaisetkin saisivat toimivan yhteyden molempiin maihin, arveli Eklund.

Hankkeella oli monia epäilijöitä, mutta Eklund hankki ensimmäisen lautan Britanniasta ja lyhyen telakkakäynnin jälkeen liikenne alkoi kesäkuun ensimmäinen päivä 1959. Vain neljä päivää myöhemmin gotlantilainen Slite-varustamo aloitti liikenteen Ruotsin ja Ahvenenmaan välillä.

Siljavarustamo oli perustettu jo 1957, mutta sillä ei ollut vielä omaa autolauttaa kesällä 1959 kun kilpailijat aloittivat liikennöinnin.  Autoja oli kyllä laivattu maiden välillä, mutta ne oli jouduttu nostamaan laivaan nosturilla.

Vuonna 1963 Ahvenanmerelle ilmestyi uusi kilpailija Ålandsfärjan AB, jonka takana oli myös Gunnar Eklund. Eklund oli  lähtenyt Vikinglinjesta erimielisyyksien takia, mutta lauttaliikennettä mies ei aikonut hylätä.

Vähitellen Vikinglinje, Slite ja Ålandsfärjan yhdistivät voimansa nykyiseksi Viking Lineksi.

Silja hallitsi pitkään liikennettä

Startista myöhästynyt Siljavarustamo ei aikonut katsoa sivusta kun kilpailijat kuljettivat yhä enemmän matkustajia ja autoja Itämeren yli.

Se yritti ensin ostaa kilpailijansa Vikinglijen, mutta se ei onnistunut.  Niinpä Silja tilasi itselleen oman autolautan Wärtsilän Hietaniemen telakalta juuri ennen joulua 1959.  Lautta kastettiin Skandiaksi ja luovutettiin tilaajalle toukokuussa 1961.  Skandia oli ensimmäinen varta vasten itämeren liikenteeseen rakennettu autolautta.  Sen sisaralus Nordia aloitti liikennöinnin vuotta myöhemmin.

Siitä alkoi Itämeren ”kilpavarustelu”, joka johti vuosi vuodelta suurempiin ja upeampiin lauttoihin, samalla kun vanhat myytiin pois.  Alushankintojensa takia Siljaline hallitsi pitkään Itämeren liikennettä.  Vuonna 2006 virolainen Tallink osti kilpailijansa Silja Linen ja kaupan myötä muodostui yhtiö  Tallink Silja Oy.