Elintarvikeviraston suositus koskee Itämerestä tai joista pyydettyä luonnonlohta ja Itämeren silakkaa ja silliä ja taimenta. Samoin virasto pitää Vätternin ja Vänernin siikaa ja Vätternin nieriää lajeina, jotka sisältävät liian korkeita dioksiinipitoisuuksia ja PCB-yhdisteitä. Kalastuslan yritys Guldhaven Pelagiassa linjaukselle ei riitä ymmärrystä.

– Se on erittäin tiukka, jos verrataan esimerkiksi Suomen suosituksiin. Suomessahan suositellaan, että raskaana olevat ja imettävät myös voivat syödä rasvaisia Itämeren kaloja. Siellä ollaan sitä mieltä, että terveyshyödyt ovat paljon suureremmat kuin mahdolliset haitat myrkyllisistä aineista, toimitusjohtaja Teija Aho toteaa.

Suomessa Ruokaviraston kanta on, että lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä Itämerestä pyydettyä lohta ja taimenta ja vähintään 17 sentin pituista silakkaa 1–2 kertaa kuukaudessa. Muiden olisi ylipäätään hyvä syödä kalaa kahdesti viikossa ja vaihdella kalalajeja.

Ruotsin Elintervikeviraston mukaan rasvaisten kalojen haitat ovat merkittävästi hyötyjä suuremmat.

– Itämeri on erittäin saastunut. Esimerkiksi Itämeren lohen myrkkypitoisuudet ovat valitettavasti paljon korkeampia kuin Atlantin lohen, Elintarvikeviraston toksikologi Emma Halldin Ankarberg sanoo.

Kalayrittäjä on eri mieltä

Norrbottenilaisen Guldhaven Pelagian valikoimaan kuuluu useita lajeja sekä tuoretta että jalostettua kalaa. Ruokaviraston suositus koskee firman kannalta luonnonlohta ja silakkaa, joiden kysyntään se vaikuttaa. Toimitusjohtaja Teija Aho työskenteli aiemmin kalastushallinnossa ja tutkijana. Hän ei ole täysin tyytyväinen virallisiin mittausmenetelmiin.

– Mittaustapoja on tietysti monenlaisia. Jos ajatellaan lohta, niin eivät ihmiset syö sitä kaikkein rasvaisinta osaa nahan alla, missä myrkkyjä on eniten. Yleensä se jätetään nahkaan kiinni, eikä sitä kukaan syö. On turha ottaa sellaiset osat kalasta mukaan analyyseihin.

Testaatteko te itse Guldhavenilla myrkkypitoisuuksia?

– Olemme lähettäneet monta lohierää analyyseihin, ja kaikki analysoidut lohet ovat olleet alle pitoisuusrajojen. Silakkaa ollaan myöskin analysoitu, ja täällähän silakka on pientä, se on melkein kaikki alle 17-senttistä. Sen kokoisissa myrkkypitoisuuksia ei myöskään ole yli suositusten, Aho kertoo.

Myrkkypitoisuuksien mittauttaminen on melko hintavaa. Ideaalitilanteessa jokaisen erän myrkkypitoisuudet voitaisiin testata, mutta se ei ole realismia.

Oletteko tehneet prosesseihin tai muuten muutoksia suositusten vuoksi?

– Esimerkiksi lohen fileoinnissa otetaan niin paljon rasvaa pois kuin mahdollista. Silloinhan myrkkyainepitoisuudet aina vähenevät, Aho sanoo.