Kolmekymmentä vuotta vanha kirja kääntyy Pirjo Honkasalon ohjauksessa edelleen ajankohtaiseksi teemaksi.

”Betoniyö” on karski  ja samalla visuaalisesti kaunis tarina nuoren ihmisen syrjäytymisestä, vaikka se ei tyylilajiltaan olekaan yhteiskunnallinen ja realistinen

–Kirja on vahva kuvaus siitä, miten hauras on 14-vuotiaan mieli ja miten helposti sitä voi manipuloida. Ja jos ajattelee koko internetmaailmaa, se nuorelle tuleva paine on satakertainen, ohjaaja Pirjo Honkasalo pohtii.

Dokumenttielokuvia 15 vuoden ajan tehneelle Honkasalolle viimeisin elokuva on myös askel uuteen suuntaan elokuvan tekijänä.

–Viimeisen pitkän dokumenttielokuvan jälkeen tuli sellainen tunne, että dokumenttielokuvan tekemisessä olen tullut johonkin päätepisteeseen. Oli itsestään selvä, että otin kaapista Betoniyön ja rupesin sitä tekemään tosissani, Honkasalo kertoo.

Ruotsilla on tärkeä asema Honkasalolle.

–Mulle Ruotsi on ollut henkireikä ahdasmielisessä Suomessa. Melkein kaikki suvaisevaisuuden ajatukset tulivat Suomeen Ruotsista.