Takana Pohjanlahden
on armas Suomenmaa.
Mä Ruotsiin lähdin – etsiin
elämää parempaa.
Ja töitä kyllä löysinkin;
”Tuun vuoden päästä takaisin!”
Niin vannoin kyynelsilmin,
ja uskoin itsekin.
Vaan kului täällä vuodet,
työn runsaan täyteiset.
Ain´ tyydytystä tuoden,
vierailut Suomehen.
On ihmeellinen elon tie,
tää ratkaisuko oikee lie?
Maa vieras vaikka mulle;
Lasteni koti on.
On maata kaksi mulla,
vain yksi Isänmaa.
Mut´ tänne sainhan tulla.
En toivo parempaa.
Tää kieli mulle vieras vain,
mut´ perheelleni kodin sain.
Se rikkausko lienee,
kun maata kaksi on…
Runoilija: Maire Peuranen