Viinan kiroja on yritetty saada kuriin niin Ruotsissa kuin Suomessakin satojen vuosien ajan. Kotipoltto kiellettiin kansalaisilta molemmissa maissa jo 1800-luvun puolivälissä. 1900-luvun alussa raittiusliike alkoi saada jalansijaa myös Pohjolassa. Suomessa se johti kieltolakiin 1919. Samana vuonna Ruotsissa otettiin käyttöön motbok eli vastakirja, joka sääteli kansalaisten alkoholinkäyttöä aina vuoteen 1955 asti.
– On itseasiassa aika huvittavaa, että alkoholin käyttö oli laskussa juuri silloin. Olisi luullut, että se olisi ollut iihan päinvastoin, että alkoholin käyttö olisi kasvanut jatkuvasti. Niin ei kuitenkaan ollut, kertoo Tukholman Djurgårdenilla sijaitsevan alkoholimuseon, Spritmuseumin, inendentti Eva Lenneman.
1922 Ruotsissa järjestettiin kansanäänestys kieltolaista. Hieman yllättäen kansalaiset äänestivät kieltolakia vastaan.
– Naiset olivat juuri saaneet äänioikeuden ja luultiin, että naisten avulla kieltolaki saataisiin läpi. Se oli tiedossa, että naiset yleisesti ottaen suhtautuivat miehiä myönteisemmin viinakieltoon.
”Naisten laki”
Suomessa kieltolakia on taas kutsuttu ”naisten laiksi”, sillä tiedettiin, että vuonna 1906 äänioikeuden saaneet naiset suhtautuivat viinan kieltämiseen miehiä myönteisemmin.
Kieltolaki osoittautui kuitenkin epäonnistuneeksi heti alusta alkaen, sillä viinan salakuljetus saavutti ennenäkemättömät mittasuhteet.
Joulukuussa 1931 yli 70 prosenttia äänioikeutetuista suomalaisista äänesti kieltolain kumoamisen puolesta tasavallan ensimmäisessa valtiollisessa neuvoa antavassa kansanäänestyksessä.
Lagom ei aina ollut lagom
Eva Lenneman kuvaa ruotsalaista vastakirja-ratkaisua lagom-vaihtoehdoksi. Vastakirjan takana oli ruotsalainen lääkäri Ivan Bratt, jonka johdosta ruotsalaista alkoholin myyntiä tuohon aikaan kutsutaan myös ”Bratt-systeemiksi”.
Lagom ei kuitenkaan aina ollut lagom, kertoo Eva Lenneman.
– Suurin sallittu alkoholiannos kuukaudessa oli neljä litraa vahvaa alkoholia. Se on melko paljon, mutta samalla on syytä muistaa, että vain harvat saivat suurimman mahdollisen annoksen.
Vastakirjan ja alkoholia saadakseen oli myös osoitettava olevansa kunnon kansalainen.
Vastakirjajärjestelmä lisäsi myös yhteiskunnan luoklkaeroja, sillä varakas, naimisissa oleva ja säännöllisessä työssä oleva mies sai enemmän alkoholia kuin köyhempi aikalaisensa – naisista puhumattakaan.
Vastakirja oli kotitalouskohtainen, joten naisille sitä ei annettu kuin poikkeustapauksissa. ”Virallinen” kulutus pysyi alhaisella tasolla, mutta se ei ollut koko totuus.
– Laittoman alkoholin määrä kasvoi. Vastakirjaa arvosteltiin myös siitä, että sen saaneet ostivat täyden annoksen, vaikka eivät itse sitä ehkä käyttäneetkään. Sillä oli siis alkoholin ostoon kannustava vaikutus.
Suomi kopioi Ruotsin mallin
Suomessa viina ei virrannut vapaasti edes kieltolain kumoamisen jälkeen. Mallia katsottiin jälleen Ruotsista ja vuonna 1944 Suomessa otettiin käyttöön Viinakortti. Korttia tarvittiin aluksi kaikkien alkoholijuomien ostoon ja Alkossa käynnit kirjattiin korttiin vuoteen 1955 saakka.
Vuodesta 1957 lähtien ostot merkittiin viinakorttiin vain tapauksissa, joissa epäiltiin väärinkäytöksiä. Korttia ei myöskään tarvinnut näyttä Alkossa asioidessa kuin pyynnöstä. Viinakortti poistui kuitenkin lopullisesti käytöstä vasta 1970.