Suomi ja natsi-Saksa tekivät jatkosodan aikana sotilaallista yhteistyötä, minkä johdosta Suomen Lapissa oli enimmillään 200 000 saksalaista sotilasta.

Kun Suomi ja Neuvostoliitto syyskuussa 1944 solmivat aselevon, ehtona oli se, että Suomi ajaa saksalaiset maaperältään kahdessa viikossa tai luovuttaa heidät Neuvostoliittoon.

Suomelle vaatimus merkitsi sitä, että entisestä aseveljestä tuli vihollinen.

Lapin asukkaille sodalla oli katastrofaaliset seuraukset. Yli 100 000 ihmistä evakuoitiin kodeistaan joko Tornionjoen yli Pohjois-Ruotsiin tai Pohjanmaalle. Pohjois-Norjaa kohden vetäytyvät saksalaiset noudattivat poltetun maan taktiikkaa ja tuhosivat kaiken lähtiessään.  Muun muassa Rovaniemi poltettiin maan tasalle. 90 prosenttia kaikista rakennuksista tuhottiin, sillat ja rautatieverkosto räjäytettiin. Lapin sodassa kaatui yli 1 300 suomalaista.  Saksalaiset menettivät kaatuneina arviolta 2000 miestä.

Pysyvät traumat asukkaille

Lapin sotaa ei ole Suomessa kyseenalaistettu samalla tavalla kuin jatkosotaa.  Viimeisimpien suomalaistutkimusten mukaan saksalaisia vastaan käydyllä sodalla estettiin Suomen miehitys syksyllä 1944.

Lappilaisiin paluu poltetulle kotipaikkakunnalle jätti pysyvät traumat.  Sodan jälkeinen jälleenrakennus sujui lisäksi hitaammin kuin eteläisessä Suomessa, koska infrastruktuuri oli tuhottu niin perusteellisesti.

Maastosta raivattiin sodan jälkeen toista miljoonaa kranaattia, miinaa ja räjähtämä'ttä jäänyttä pommia ja niitä on löytynyt viime vuosikymmenille asti.

Oman lukunsa muodostavat Petsamon evakot, jotka eivät enää koskaan päässeet palaamaan kotiseuduilleen.