Avio- ja avoliitot suomalaisten ja ruotsalaisten välillä ovat yleisiä, kuten myös suomalaisten ja virolaisten välillä. Tämä näkyy myös lapsikaappaustilastoissa. Viime vuonna Suomesta kaapattiin eniten lapsia naapurimaihin, Ruotsiin ja Viroon. Ruotsiin kaapataan muutama suomalaislapsi vuodessa.

Lapsia on kaapattuna myös muun muassa Sudanissa, Tunisiassa ja Venäjällä. Joka vuosi parisenkymmentä Suomessa pysyvästi asuvaa lasta on kaapattuna jonnekin päin maailmaa.

Kaapattujen lasten asiaa ajavan Kaapatut lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen toivoo, että vanhemmat ottaisivat yhteyttä järjestöön: 

– Toivotaan, että otettaisiin meihin yhteyttä. Me ainakin neuvottaisiin.  Asioiden hoito hidastuu kun ei tiedetä, milloin voidaan tehdä kansainvälinen etsintäkuulutus tai mikä ministeriö milloinkin hoitaa näitä lapsikaappausasioita.

Tapaukset monimutkaistuneet

Vuonna 2013 oikeusministeriö ja ulkoministeriö käsittelivät Suomessa 55 lapsen kaappausta. Ruotsissa määrä on yli kaksinkertainen.  Ruotsin ulkoministeriö käsitteli 128:n  tapausta, joissa osassa oli kyse useamman lapsen kaappauksesta. Kansainvälistymisen myötä myös lapsikaappaukset monimutkaistuvat.

– Nykyään suomalaisetkin vanhemmatkin saattavat  kaapata lapsia toisiltaan. Tai suomalaiset vanhemmat,  jotka asuvat eri maissa.  Näissä kysymyksissä mietitään, minkä  maan lainsäädäntöä noudatetaan ja mikä viranomainen auttaa.

Lapsikaappausten taustalla on lähes aina huoltajuuskiista vanhempien välillä. Viranomaisten keinot saada kaapatut lapset takaisin Suomeen ovat rajalliset. Ne tapaukset, joissa lapsi on viety maihin, jotka eivät ole solmineet Haagin kansainvälistä lapsikaappaussopimusta, ovat vaikeimpia selvittää.

– Kun on erilaisia oikeusjärjestelmiä, on Suomen laki ja on sen toisen valtion laki, jotka eivät ole samanlaisia, niin tottakai siitä aiheutuu lisää minumutkaisuutta ja lisää haastetta meidän työlle, toteaa Suomen ulkoministeriön konsuliasioiden päällikkö Teemu Turunen.