Keminmaalaisen tilan pesulamankeli oli aikoinaan vilkkaassa käytössä. Ryppyinen pyykki liukui mankelissa sileäksi halvalla.

– Aluksi oli markan per tunti mutta sitten myöhemmin nostettiin markka viiteenkymmeneen, Veijo Peurasaari  muistelee ja Asta Pahkala jatkaa:

– Olin nuori ja kävin tässä mankelissa 60-luvulla. Kyselin tuolta talosta, että onko aikaa, ja taisin saada varatakin sitten, kun paljon oli kävijöitä.

Yleiseen mankeliin tultiin hankalankin matkan takaa. Nykyisin mankelointi on katoava kansanperinne. Kotimankeleiden valmistus loppui Suomessa pari vuotta sitten ja kysyntä on romahtunut. 90-luvun huippuvuosina mankeleita meni 20 000 vuodessa, viime vuonna niitä myytiin koteihin enää 2000. Mankeloinnin makuun päässyt ei henno sitä silti lopettaa.

– Lakanat eivät pölise, nyt kun tuo huonepöly on tapetilla. Ja sitten kaapin saapi nättiin järjestykseen ja muutenkin mukava mennä nukkumaan.Mankeloidut pysyvät kyllä pitempään puhtaana, uskoo Asta Pahkala.

Lähiruokaa sosiaalisesta mediasta

Sosiaalisen median lähiruokaryhmistä on tullut yhä suositumpi väylä ruuan myyntiin. Pohjanmaalaiselle karjankasvattajalle lähiruokaryhmät ovat elinehto, sillä jopa puolet lihoista myydään sosiaalisen median kautta.

Se tarjoaa erinomaisen keinon saada oma tuote markkinoitua lähialueelle. Ja helposti tavoittaa sellainen oikea iso asiakasryhmä. Se on helppoa ja kustannustehokasta, koska siinä pärjätään pienillä markkinointikuluilla, sanoo Kyyttötilan Anne Rintamäki.

Lähiruuan myyntimalli on levinnyt nopeasti Suomessa. Nyt ruokaryhmissä on jo 15 000 jäsentä ympäri maata. Jakotapahtumassa kuluttaja ja tuottaja vaihtavat kokemuksia ja tietoa.

– Siellä saa tosi tärkeää palautetta omista tuotteista ja myöskin mietittyä sitä, että minkä kokoisissa pakkauksissa niitä myydään ja mitä asiakkaat oikeesti haluaa, Anne Rintamäki kiittelee.