– Vielä Tukholmassa linja on viimeinen. Se kestää, se estää iskut vainolaisien.

Siellä sissijoukko Slussenin Sillanpään, vain pitää. Se itää siellä suojaa yksinään, laulettiin edesmenneen Junnu Vainion laulussa.

Laulu kertoo Slussenilla 1960-1980 ?luvuilla asemia pitäneistä suomalaisista. Nykyisin sosiaalityöntekijänä väärinkäyttäjien parissa toimivalla Jussi Heistolalla on täältä omat muistonsa:

– Kaveriporukka tunsi toisensa ja meininki oli semmoinen, että kaveria ei jätetä. Oli niitä kovan linjan miehiä, joiden kanssa oli turha mennä naamaa soittamaan. Ne tiesivät, mitä ne olivat ja vastasivat siihen tyyliin, Heistola muistelee.

– On myytti, että täällä kaikki heiluivat puukko kourassa ja tappelivat. Meillä oli herrasmiessopimus poliisin kanssa, että kun me siististi tää homma hoidetaan, niin ne tiesivät mitä me touhuttiin. Kauppa on kovaa mutta rehellistä, Heistola tiivistää.

Kun 75 vuotta Slussenin liikennettä jakaneet tiet, tunnelit ja käytävät nyt on päätetty purkaa uusien järjestelyjen tieltä,katoaa samalla palanen

ruotsinsuomalaista historiaa. Mutta miksi suomalaiset kokoontuivat juuri Slussenille?

– Turistit löysivät Slussenille, ja olin heille oppaana. Siihen aikaan oli vielä Västerlånggatanilla pornoputiikkeja, ja turistit kysyivät ensimmäisenä, että missä ne pornoputiikit olivat. Tukholmalla oli semmonen maine, että täällä sai rahalla mitä halusi, Heistala muistelee.

Jussi Heistala jätti Slussenin ja sissit parikymmentä vuotta sitten lääkärin kehoituksesta. Kavereita hänellä ei Slussenilta enää ole elossa.

– Minun oli pakko jättää viina ja huumeet. Muuten olisi mennyt henki.