Siirtolaisinstituutissa Turussa työskentelevä erikoistutkija Tuomas Hovi pitää omaelämäkerrallisen materiaalin keräämistä erittäin tärkeänä:

– Usein ajatellaan, että vain virallinen, institutionaalinen, maiden hallitusten välissä tapahtuva kulttuuri tai asiat ovat kiinnostavia. Mutta ehdottomasti tavallisen ihmisen arjen historia, omaelämäkerrallinen historia on myös merkittävää.

Revitalisaatiota

Olemme aiemmin Uutisissa kertoneet ruotsinsuomalaisten historian tallennusinnosta esimerkiksi antologioiden muodossa. Kirjallisuudentutkija Satu Gröndahl on perehtynyt trendiin ja näkee, ettei ruotsinsuomalaisen arjen historiaa tallenneta nyt kulttuurin hiipumisen pelossa – paremminkin päinvastoin:

– Sitä voi pitää myös revitalisaation merkkinä, että ollaan vahvasti kiinnostuneita omasta taustasta, kulttuurista, omista kertomuksista.

Osa jatkumoa

Ruotsinsuomalaisten tallennusinnon voi nähdä myös pidemmän perinteenkeruun jatkumona. Esimerkiksi vuonna 1831 perustetun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistot ovat yhä maailman laajimmat.

– Suomalaisen kokemuksen kerääminen tietoisesti ja järjestelmällisesti on aina ollut mukana suomenkielisen kulttuurin luomisessa ihan eri tavalla kuin monessa muussa maassa, sanoo Satu Gröndahl.

Katso video, jolla tutkijoiden koko haastattelut uutisjutussa.