Kriisiaikojen elämään erikoistuneelle tutkija Samu Nyströmille Helsingin yliopistosta koronakriisi tarjoaa kiinnostavan mahdollisuuden kokea kriisi myös omakohtaisesti. Tavoitamme Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentin etätöistä siirtolapuutarhamökiltään Helsingissä.

Huhut kiertävät globaalisti

Kriisiaikojen lisäksi Nyström on perehtynyt tartuntatautien ja kriisiaikojen aiheuttamien huhujen historiaan.

– Tällä hetkellähän meillä on ihan globaali huhumaailma. Niin kuin tämä vessapaperin hamstraus, joka lähti sellaisesta maasta, jossa ei ole samanlaista paperiteollisuutta kuin meillä. Se on hyvä esimerkki siitä, että tällaisessa verkostoituneessa maailmassa myös huhujen maaailma on valtavan laaja.

Suomelle käy aina huonosti?

Suomen ja Ruotsin erilaiset tavat kohdata koronapandemian aiheuttama kriisi herättävät kummastusta puolin ja toisin. Tutkijan mukaan on houkuttelevaa hakea selitystä maiden erilaisesta historiasta.

– Suomessa ajatellaan, että Suomelle käy aina huonosti, ja mennään lopulta aina ihan synkimmän kautta. Poikkeusajan elämä on osa meidän kansallista kertomusta. Sitä kautta on enemmän valmiuksia ja ehkä myös odotuksia, Nyström sanoo.

– Ruotsissa pelätään, että tässä voi käydä huonosti, mutta onnistutaan välttämään se pahin, hän jatkaa.

Nyströmin mukaan molemmissa maissa toimintaa ohjaa kuitenkin vahva luottamus tieteeseen.

Kriisin monta vaihetta

Nyström selittää, että ensimmäisen shokin jälkeen seuraa toimintavaihe, jolloin lähdetään esimerkiksi kauppaan hamstraamaan sitä vessapaperia. Pitkittyessään kriisi arkipäiväistyy, ja sen kanssa opitaan elämään.

– Tehdään etätöitä. Ollaan kotona. Ravintolat ovat kiinni, kaikki harrastepaikat ovat kiinni, mutta lenkkipoluilla on tungosta ja netin kautta zumbaillaan etänä.

Juuri netti onkin se, joka tekee tästä kriisistä erilaisen.

– Nyt voidaan järjestää verkon kautta mitä vaan, mutta fyysistä yhdessäoloa ei voida toteuttaa. Ennen kokoonnuttiin kriisien aikaan kirkkoihin tai yhteisiin tiloihin ja oltiin fyysisesti yhdessä läsnä.

Arkipäivän hyvät teot tärkeitä

Nyströmin mukaan kriisi herättää yleensä auttamishalun. Se kokoaa ihmiset toimimaan yhdessä ongelman ratkaisemiseksi.

– Mikä on ihan keskeistä, on se arkinen hyvyys, joka nousee esille, kun lukee päiväkirjoja ja kirjeitä poikkeusajoilta. Niistä nousee esille se, ettei yksittäisten ihmisten tarvitse pelastaa koko maailmaa.

Nyström kertoo arkipäivän hyvyyden ilmenevän auttamiseleinä, kuten silloin kun elintarvikepulan aikana kutsuttiin myös naapurin lapset ruokapöytään.

– Tänään se varmaan tarkoittaa sitä, että käydään karanteenissa oleville vanhuksille kaupassa. Tai ainakin soitetaan ja kysytään vointia. Poikkeusaikojen kokemukset osoittavat, että tällaiset pienet teot ylläpitävät yhteisöä, Nyström päättää.