Kirjassa ”April i anhörigsverige” Susanna Alakoski kirjoittaa äidin kuolemasta. Kun äiti kuolee syöpään, apuun hälytetään kuraattori ja psykologi.

”Kun äiti kuolee viinaan, vaikenen loppuiäkseni. Ympäristö vaikenee loppuiäkseni,” kuuluu vapaasti suomennettu sitaatti.

– Suurin este näiden asioiden käsittelylle on häpeä.

– Viimeiseen asti haluamme olla hyviä ihmisiä ja antaa ymmärtää, että olemme onnellisia, vaikka sisimmässään olemme hyvin onnettomia, kun elämme ihmisten kanssa, joilla on riippuvuusongelma, pohtii Susanna Alakoski.

Lapset ilman isovanhempia

– Kun olin 25-30 -vuotias, en uskonut, että saan lapsia ja ettei niillä ole mummoa eikä ukkia. Nehän on yleensä aina olemassa. Mutta sitten he kuolevat, ja minä jään ihan yksin. En ikinä uskonut, että vanhempien riippuvuusongelma saisi näin uskomattoman suuret seuraukset, Alakoski tilittää.

Susanna Alakoski on kirjoittanut, paitsi vanhempiensa alkoholismista myös veljensä huumeriippuvuudesta. Hän kertoo pitävänsä nyt taukoa raskaiden teemojen käsittelystä ja kirjoittaa neljättä lastenkirjaansa.

– Tämä kirja on ollut hyvin kova kirjoittaa. Tulin oikein kipeäksi siitä, Alakoski kertoo.