Viime vuonna Ruotsissa kuoli yli 40 ihmistä ampumisissa, joiden epäillään liittyvän rikollisjengien välisiin kahakoihin. Tämän vuoden puolella kuolonuhreja on kertynyt jo neljä.

Göteborgin yliopiston sosiologian laitoksen dosentti Jari Kuosmanen toteaa, että kun väkivalta on nostettu tappamisen tasolle, on vaikea kääntyä takaisin.

Pakko mennä mukaan kierteeseen

– Ideaalimiehisyys näissä ryhmissä on, että pelkoa ei näytetä ja mennään sotaan, kun tarvitaan. Silloin voit yhtä hyvin jättää toiminnan, esimerkiksi huumeiden myynnin. On myös tunneomaista ampumista, jolloin ampumista ohjaa kostaminen.

Kuosmanen kertoo, että esimerkiksi moottoripyöräjengien välinen sota saatiin aikoinaan kuriin istuttamalla kilpailevien kerhojen johtajat yhteisen pöydän ääreen. Pienemmissä ryhmissä ongelmallista on, että ei ole organissatiota ja määräävää valtaa, jota pyytää pöydän ääreen.

Poliisin vaikea tehtävä

Kuosmasen mukaan rikollisjengien kasvun perimmäiset syyt johtuvat eriarvoisuuden lisääntymisestä. Joissakin kaupunginosissa – etenkin Tukholman, Göteborgin ja Malmön alueilla – työttömyys, köyhyys ja ulkopuolisuuden tunne periytyvät sukupolvelta toiselle.

– En näe mitään, mikä saisi yhtäkkiä nämä nuoret miehet lopettamaan. Vain jos poliisityö on niin tehokasta, että suuri osa johtajista saadaan tuomittua, niin se vähenee.